perjantai 10. joulukuuta 2010

10. Päivä - Juonipaljastuksia

Pukki avasi silmänsä. Hän oli kadottanut kaikki muistikuvansa, siitä mitä oli tapahtunut ja mikä päivä oli menossa. Hän yritti liikuttaa käsiään ja jalkojaan, mutta ei onnistunut ja huomasi lopulta istuvansa köytettynä tuolissa. Hänen päässään pyöri kuin karuselli. Ympäristössä oli voimakas rikin katku ja seinät oli piirretty täyteen erilaisia symboleita.
-Missä helvetissä mä mahdan olla, Pukki mietti ihmeissään, kun tajuttomuuden tunne alkoi pikkuhiljaa katoamaan ja tietoisuus todellisuudesta palautumaan. Hän yritti rimpuilla itseään irti jännittämällä vatsalihaksia, mutta liika treenaaminen on saanut lihakset kipeytymään. Pukki ei voinut kuin irvistää tuskasta ja luopua vapautumisyrityksistään.
-Perkeleen helvetin perse. Vittu... Kuka hullu mut on tänne sitonu... Varmaan joku, joka harrastaa bondagea, puhisi Pukki ja koitti hyppiä tuolilla muuten tyhjässä huoneessa kohti oviaukkoa. Ainoan valon huoneelle antoi himmeä halogeeni, joka alkoi Pukin edetessä rätsähtelemään päälle ja pois.
-Ei voi olla totta... Vitun val... PAM! Ovi pamahti auki. Pukki lennähti tuolin kanssa nurin ja huomasi, kuinka vaaleanpunaista usvaa tulvi sisään. Tuoli alkoi nousemaan takaisin ylös, eikä Pukin yrityksistä huolimatta liikkunut enää milliäkään. Timo T.A Mikkonen muotoutui hahmoksi Pukin eteen.
-Guten Tag, Joulupukki. Oletpas sinä somasti täällä käärössä. Ja parempi niin. On hyvä, että Päivi Räsänen saa työrauhan. Johanna Tukiainen taas saa kantaa lastani rauhassa, jonka eilen pistin pahasta hengestä sikisemään.
-Mitä sä Hitleri oikeen selität? Mitä... HITLER?
-Kunhan tässä lämpimikseni paasaan. Onneksi sain edes sinut kaapattua. Se vitun McGyver pääsi karkuun. Käsittämätöntä, miten onnistuu virittämään demoniansan villasukista ja rullasta jeesusteippiä.
-Hetkinen... Nyt alkaa selkenemään. McGyver selitti mulle jotain demoneista... Ja Päivi Räsänen luulee, että Tukiainen odottaa jotain vapahtajaa, mietti Pukki kuumeisesti ja yhtälö alkoi selvitä. Hän katsoi irvokkaasti hymyilevää demonia silmiin ja katseen voima pakotti Pukin irrottamaan silmänsä siitä.
-Pukki. Olet nero. Tosin et osannut arvata, että Jorma Uotinen on myöskin meidän listoilla. Hän houkutteli sinut pitämään megazumbaa, sanoi demoni ja hymähti, kun Pukki sätti itseään typeryydestään.
-Ei jumalauta. Olishan mun pitäny arvata, että siinä äijässä on jotain hämärää. Se vaikutti kerrankin siedettävältä. Se ei ole kovinkaan normaalia.
-Niin, Pukkiseni. Kaikki on tarkoin suunniteltua. Heti, kun huomasimme Tukiaisen maininneen Seiskalle, olevansa raskaana, kehitin juonen. Jätin hiihtoliiton dopingit Aslakin baarin takapihalle sinun löydettäväksesi. Villiinnyit urheilusta. Ja kuulimme myös Zumban maineesta, joten manipuloimme Halosen pitämään linnankutsujen sijaan megazumban.
-Mutta... Mitä vittua... Miten McGyver tähän liittyy?
-Ah. Ihanaa kun olet noin utelias... Olinkin juuri tulossa siihen. Hän on ollut pahin vihollisemme jo vuosisatojen ajan. Hän hallitsee maailman järjestystä. Tekee mahdottomasta totta. Ja tiesitkö Pukki, sinä olet myös tärkeä osa tätä suunnitelmaa, sanoi Hitler ovela ilme kasvoillaan.
-Mitä helvetin suunnitelmaa?
-Juuri sitä, helvetin suunnitelmaa. Punaiseen paholaisnuttuun pukeutuva viaton mies. Kun sinut tuhoaa samaan aikaan, kun poikani syntyy, ei maailmalla ole enää mitään toivoa. Ja tämä vuosi on valittu. Tämän suunnitelman voi toteuttaa ainoastaan 800 vuoden välein ja sinua ei viime kerralla ollut olemassa, eikä niin voimakasta demonia ollut olemassa, kuin minä, totesi demoni rauhallisella äänellä ja katosi usvana Pukin luota.
-Vittu, miksen kuunnellut Muoria. Miksen kuunnellut McGyveria, sanoi Pukki ja purskahti epätoivoiseen itkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti