-Penaa. Joko Pukki on tullu Kolvatuntulilta? Pitäis mennä pian sinne stadionille ja valmistautua illan kättelyselemoniaan pienellä käsiliikunnalla ja Mannelheim dlinksulla, kysyi Tarja samalla kun katsoi kutsuvieraslistaa ja tietokoneella pyörivää Zumba DVD:tä
-Ei ole vielä näkynyt. Minä voin mennä soittamaan Joulupukin työpuhelimeen josko se partaveikko sattuis vastaamaan, huudahti Pentti kylpytakki päällään. Hän oli astumassa ovesta juuri ulos, kunnes ovi äkkiä avattiin ja se kolahti Penttiä päähän, joka kaatui ärräpäätä päästellen maahan.
-Morjensta pöytään Tarja puppeli. Tässä nyt ollaan kuten sovittiinkin. Pukki meni käymään vessassa, mutta tulee pian, sanoi Jorma ja hyppäsi taas ilmaan päättäen loikkansa hallittuun spagaattiin.
-Hienoa Jolma. Lähdetään saman tien, että ehdimme kunnolla käydä illan suunnitelmat läpi, Tarja vastasi nousten pöydän äärestä ja auttoi miehensä ylös maasta ja sanoi, että Pukki löytyi jo.
Nelikko saapui Olympiastadionille, jonka sisäänkäynnille oli levitetty jo pitkä punainen matto, josta Joulupukki oli tietenkin erittäin otettu, koska onhan punainen joulun väri. Ainoa häiriötekijä oli oven pielessä ollut keltainen lumi.
Pukkia jännitti suunnattomasti, jonka vuoksi hän ramppasi yhtenään vessassa ja kävi vähän väliä maistelemassa oliko urheilujuomabooli tarpeeksi tehokasta. Hän ei jaksanut kuunnella Tarjan opastusta, vaan luotti omaan kahden Zumbatunnin tuottamaan taitoonsa.
-Hemmetti sentään. Vois niitä vieraita sitte jo pikkuhiljaa alkaa tulee tänne. En jaksa perkele odottaa enää, manaili Pukki yksikseen kävellen stadionin pukukoppikäytävällä. Hän potkaisi lattialla olevaa tölkkiä ja katseli jalkojaan keskittyneenä, kunnes törmäsi johonkin. Pukki katsoi ylöspäin ja tunnisti edessään seisovan hahmon ihmemies McGyveriksi.
-Mitä vittua! huudahti Pukki ihmeissään ja mies tukki Pukin suun lankakerällä.
-Hiljaa, mies. Eihän sinua pitäisi olla olemassakaan, sanoi McGyver yllättävän hyvällä suomen kielellä. Pukki sylkäisi kerän suustaan ja vastasi miehelle;
-Helvetti ei kuuluis suakaan!
-Jopas sitä nyt isotellaan, no, kyllähän tuolla mahalla pitääkin. Tosin olen seurannut sinua koko alkaneen kuukauden ja tiedän sinun olevan oikeinkin hyvässä kunnossa.
-Saatanan stalkkeri!
-Paraskin puhuja, sinä perverssi lähetät tonttuja kurkkimaan lapsia ikkunoista.
-ERI ASIA!
-HILJAA! Kuuntelehan hetki. Sinusta tulee olemaan vielä paljon hyötyä.
-Hyötyä missä helvetissä, kysyi Pukki hämillään, kuin mies joka näkee vakikapakkansa sulkeutuneen.
-Tule mukaan, niin näet, sanoi McGyver napaten Pukkia hihasta ja veti hänet käytävän päähän erään suuren oven eteen jossa oli kyltti P. Räsänen. Ovi oli lukossa, joten McGyver teki siihen tiirikan Joulupukin parranjouhesta, törkkäsi sen lukkoon ja veti oven auki.
He katsoivat sisään, ja näky oli mykistävä. Huone oli täynnä Johanna Tukiaisen kuvia ja perällä oli pieni alttari jonka päällä paloi kynttilöitä pienen ristin vieressä jonka eteen oli aseteltuna viime torstainen 7 päivää-lehti.
-Mitä vittua tämä tarkoittaa. Sairasta! Hyi, Tukiainen on ruma kuin, no, eihän niin rumalle edes keksi vertauskuvaa.
-Noh noh, Pukki. Tämä tarkoittaa sitä, että... Maailma tarvitsee meitä. Päivi Räsänen on saanut päähänsä, että Tuksu odottaa uutta vapahtajaa, sanoi McGyver ja Pukki repesi nauramaan.
-Aaaahaha, vuoden paras... Vapahtaja... Tuksusta! EI vittu!
-Niin... Naura vielä kun voit. Sillä Tuksu odotta oikeasti demonia...
-MITÄ! Uskotko sä iso mies demoneihin?
-Kyllä ja uskoin myös joskus Joulupukkiin, tokaisi ihmemies takaisin ja jatkoi;
-Mutta, en häiritse sinua tämän enempää. Mene ja pidä ihmisille Zumba, joka verorahoillanne on kaikille turhille järjestetty.
-Pidän. Mees nyt siitä sitten. Mun tarvii keskittyä, vastasi Pukki kääntyen kannoillaan.
-Mutta usko minua, olenhan ihmemies. Maailma on vaarassa ja se tarvitsee meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti