24. Päivä - Loppuhuipennus

Pukki kantoi Tukiaisen porojen perään asetettuun rekeen. Muori muistutti Tuksua hengittämisen tärkeydestä samalla kun tontut kantoivat McGyverin täyttämiä polttopulloja, niistä on kuulemma moneksi. Kaikki olisi valmista. Edward kiipesi toiseen rekeen ja McGyver istahti hänen viereensä, kaikki olivat hiirenhiljaa. Taivaalla loisti valkea kuutamo, kun joukkio lähti kohti Korvatunturia, matka on pitkä, mutta nyt sen voisi taittaa kaksi kertaa nopeammin kuin tullessa. Tukiainen puuskutti tuskissaan, demoni huuteli kohdusta rivouksia ja se olisi jo valmis tuhoamaan koko planeetan vaatien samalla Pukin päätä vadille.
-Perkeleen kakara, tollaselle muksulle en anna paketin pakettia. Ei ymmärrä että uhoaa itselleen Joulupukille. Taistelukenttien taituirille, pyssymiehistä parhaalle, tykäreistä tykeimmälle, kranaatinheittäjistä kovimmalle, sankareista seksikkäimmälle. Jumalauta. Oikealle mastedontille, Pukki puuskutti nuhaisella äänellään. Pakkanen oli tekemässä omaa tehtäväänsä.

Demonikopla oli matkalla kohti Korvatunturia. Siellä Johanna Tukiaisen pitäisi olla. He eivät ahneuksissaan ole edes ajatelleet ansan mahdollisuutta. Korvatunturin sijainti on kolmikolle vaikea selvittää, koska sinne ei pahoilla ihmisillä ole asiaa. Joulumaata ei löydä, vaikka kysyisi Katri Helenalta.
-Perkeleen perkele. Missä vitussa se Korvatunturi mahtaa olla. Eihän tässä nyt oo mitään järkeä. Aika tiimalasista kuluu loppuun, Pukki on listittävä. Ässäarvasta vetoa, että synnytyskin on jo alkanut Hitler rähisi, kun joukkio yritti epätoivoisesti löytää Pukin majapaikkaa.
-Kyllä se vielä löytyy, aivan varmasti. Tuksu on niin julkisuudenhaluinen, että se varmasti soittaa Seiskan toimittajat paikalle kuvaamaan synnytyksen nettitelevisioon, Stalin sanoi.
-Olet kyllä oikeassa. Pukki täytyy löytyä.

Eriskummallisen oloinen ryhmä oli saapumassa Korvatunturille. Aamu sarasti tunturin laella, kun joukkio pääsi viimein määränpäähänsä. Vielä viimeinen mäki alas, samainen mäki, jota Pukki aamulenkillään usein oli tarponut, niin he olivat perillä.
-Noniin. Onko suunnitelma nyt täysin selvä? Tontut asemiin. Porot valmiina lentämään. Edward nappaa vauvan ja pakenee niin kauas kuin vain suinkin pääsee. Pukki ja Muori. Teillä on tärkeä rooli. Kantakaa metsästä niin paljon kuin vain suinkin kerkeätte. Se on äärimmäisen vaikea rakentaa. Minä viivytän demoneita niin kauan, että kaikki on valmista manaukseen. Profeetat. Viekää te Päivi ja Tuksu odottamaan sisälle ja lopettakaa ura profeettana. Se ei sovi teille, McGyver selitti ja kaikki nyökkäsivät ymmärtäväisinä.
-Perkele, kai mä nyt sit poistan nämä suojaukset tästä ympäristöstä. Vittu. Käsittämätöntä että täällä on yks syntinen paikka, Aslakin baari ja sen taakse dopingit oli viety. Pienestä se lähtee mutta ei voi mitään. Nyt lähtee taiat, Pukki sanoi ja napsautti sormiaan.

-Hetkinen. Tunnen Pukin. Muorin. McGyverin. Kaikkien läsnäolon, tuolla noin, mäennyppylän takana, Hitler sanoi uupuneena. He olivat etsineet Korvatunturia jo monen hehtaarin alueelta useita tunteja.
-Totta. Minäkin tunnen, sanoi Stalin ja demonit lähtivät leijuen mäen päälle. Ja tosiaan, siellä se oli. Joulupukin kylä. Hymy nousi demonien huulille ja he menivät päämäärätietoisina kohti Pukin pajaa. Kaikki näytti autiolta. -Eikö se Ali Hässin jostain majasta puhunu? Tää näyttää aika tyhjätä. Tää paikka, Lenin ihmetteli.
-Puhu se jotain. Houraili, pillun toivossa, Hitler sanoi ja käveli ison rakennuksen ovelle. Kuului huohotusta.
-Hengitä, Tuksu, Hengitä, kuului Räsäsen ääni.
-Haa. Täällähän sinä olet. Vihdoin. Synnytät minun poikani. Missäs vitussa se Pukki on, tarvitsee vielä listiä se, Hitler myhäili tyytyväisenä.
-Lähempänä, kuin uskotkaan. Mutta nyt ei ole sen aika, McGyver totesi ja hiipi demonien taakse, lyöden heidän selkäänsä symbolit, joka sai hahmot hihittämään hillitsemättömästi.
-Hiihihihi vitun hiihi McGyver hiihihi, Stalin kirosi.

-Pukki! Mä otan tästä tämän kiven, Muori sanoi osoittaen isoa murikkaa.
-Selvä, mä kannan tän viismetrisen tukin. Aikaa ei oo tuhlattavaks. Demonit taitaa olla jo sisällä. Täytyy toimia ripeästi, Pukki puuskutti ja otti tukin syliinsä.

Demonit saivat revittyä paperille piirretyt symbolit selästään ja tuijottivat McGyveria murhanhimoisesti.
-Sinä et meidän suunnitelmaamme pilaa, Hitler sylki.
-Enkö? Oli melko ajattelematonta tulla tänne noin vain. Eikö käynyt mielessä, että joku voisi vaikka huijata teitä... Vaikka jonkin sortin puhelintempauksella, McGyver sanoi hymyillen. Samaan aikaan Tuksu puski lasta ulos voimalla. Kaikki miehet yökkäsivät, mutta Räsänen katsoi luojan ihmettä haltioituneena ja kannusti toveriaan.
-Iu. Onko lapsien saaminen tosiaan tuollaista, kysyi Lenin ja katsoi ulos änkevää rääkyvää olentoa. Se oli väriltään musta, joka herätti suurta ihmetystä.
-Turpa kiinni. Sattuuhan näitä vahinkoja, Hitler puolusteli. Lapsi tuli ulos. Ovi kolahti. Se oli Edward, joka loikkasi komerosta ulos kaapaten lapsen syliinsä demonien ihmetellessä ja juoksi ulos ovesta.
-EI JUMALAUTA! EI VITTU! Hitler huudahti ja loikkasi vampyyrin perään, mutta myöhäistä. Edward kiipesi rekeen ja salamannopea poro lennähti tiehensä Hitlerin ihmetellessä maankamaralla. Lenin ja Stalin juoksivat lohduttamaan miestä.
-Hyvää työtä Muori ja Pukki! Enää puuttuu viimeinen silaus. TONTUT! NYT! huudahti McGyver ja joka puolelta alkoi lennellä polttopulloja. Ne posahtelivat, vinkuivat niin, että demonit huusivat tuskasta, iskivät tulta, muuttuivat ketjuksi joka kietoutui Pukin ja Muorin rakennelman ympärille ja tukit leimahtivat liekkeihin.
-Voou. Ihan vitun siistiä, huokasivat Pukki ja Muori yhteen ääneen katsoessaan suurta demoniansaa, joka leimusi upeasti. Se oli malliltaan kirkkovene. keskeltä meni suuri rivi kiviä, tukit oli aseteltu viistoittain ympärille ja polttopulloista singonnut ketju muodostivat kaaret kivien molemmille puolille tukkien väliin.
-Voi. Paska, sanoivat demonit kiroillen. McGyver hymyili tyytyväisenä, nosti kätensä ilmaan, sulki silmänsä ja lausui latinaksi manauksen ja henget karkasivat riivaamistaan hahmoista hyvin ripeästi. Savut leijuivat hetken ympäriinsä kunnes porautuivat maahan.
-Naminamipusipusi missä mä oon, Marco vinkaisi.
-Huhheijaa voi voi sentään, Jorma sanoi pudistellen päätään.
-Oho. Mitä mahtoi tapahtua, Mikkonen ihmetteli. Miehet makasivat ansan sisällä ihmeissään ja Pukki katsoi heitä hölmistyneenä ja osoitti Marcoa ja Jormaa sormillaan.
-Pidin noista kahdesta enemmän riivattuina, ja kaikki purskahtivat hersyvään nauruun.

Suurelta tuholta vältyttiin, Pukki pettyi hieman, kun ei tullutkaan niin kovaa äksöniä, että tavarat olisivat menneet rikki, mutta McGyver antoi kuitenkin osan kalusteista Pukille, eikä Räsänen tai Tukiainenkaan pistäneet pahemmin vastaan. Rekikyyti vei riivatut miehet takaisin koteihinsa ja McGyver toimi tontun apulaisena, jotta kaikki lahjat saataisi varmasti jaettua uusille omistajilleen. Uusi tarkkailujärjestelmä huomasi kuitenkin ihmisten tuhmuuksia, joten ei tarvinnut tehdä niin suurta kasaa paketeista.

Vaan miten mahtaa lapset suhtautua uuteen lihaksikkaaseen Joulupukkiin...

23. Päivä - Reeniä, horopukki, reeniä

Aatonaatto. Kello lähestyy 23:a. Radiosta soi tanssimusiikki ja Joulupukki urheili minkä kerkesi. Vatsalihaksia, selkälihaksia, steppausta. Välillä otti huikkaa urheilupullosta ja nautti kylkiäisena dopingia, joka on saanut Pukin parran kasvamaan pidemmäksi kuin aikoihin. Ääni oli muuttunut hyvin möreäksi ja rinnat tunkivat läpi nutusta. McGyverin määräämä kuntokuuri on tehnyt Pukille ihmeitä, vatsassa komeili uljas sixpäk, hauis kasvanut komeaksi kuin Kippari-Kallella konsanaan.
Osa tontuista oli toisessa huoneessa tanssimassa Muorin johdolla Zumbaa. Muorikin ajatteli ottavansa tämän tilanteen tosissaan ja nauttinut Pukin antamia laihdutuspillereitä. Ikävä kyllä ne olivat aiheuttaneet ummetusta, mutta McGyver kävi hakemassa Siwasta pari purkkia Activiaa. Toinen osa tontuista taas polki tandemkuntopyörillä. Tonttujen kunto oli parempaa kuin ikinä, he kokeilivat taitojaan juoksemalla pitkin maita ja mantuja urkkimassa ikkunoista. He kävivät katsomassa naisten suihkuissa olivatko he kiltisti, aiheuttamassa lapsille kränää, jottei heille tarvitsisi viedä niin paljoa lahjoja ja rikkomassa miesten autoja, joka aiheutti kiroilua ja miinuksia lahjalistaan.
Ulkona porot juoksivat juoksumatolla syöden ravinneterästettyä jäkälää. Niiden ketteryys oli parantunut ja lentokyky oli nopeampaa kuin Horneteilla. McGyver tarkkaili tilannetta Edwardin kanssa.
-Hyvältä näyttää, vai mitä Edward? Toivottavasti suunnitelma toimii. Olit muuten hyvä Seiskan toimittajana. Hah, menit ihan täydestä, McGyver sanoi tutun vakaasti.
-Näyttää kyllä. Demonit taitaa saada pahasti siipeensä. Kävin kattoo Tuksua ja Päiviä liiterissä. Voivottelivat siellä kovasti kohtaloaan. Tuksun synnytys on lähellä. Hah, jep. Olit kyllä aika kiusanhenki ku toit kaikki muut tavarat paitsi sen luurin. Demonit on ihan vitun vihasia, Edward naurahti.
-Hyvä niin. Kohtalo kovenee vielä vähän lisää kun viedään ne aamuyöllä syötiks Korvatunturille.
-Niinpä, niinpä. Onneks Pukki suostu siihen, että Korvatunturia käytetään taistelutantereena.
-Noo, siinä onki yks syy miks otin Tuksun ja Räsäsen tavarat tänne, McGyver sanoi ovelasti.
-Ai?
-Niin, tulee varmaa melkosesti rikkoutuneita kalusteita.
-AA! Vittu sä oot ovela konna kyllä. Mä meen tästä valmistautumaan, pitää näyttää hyvältä, kun tuhoaa demonit, Edward sanoi ja asteli sisään salamajaan.
-Ja huh hah huh hah vasen jalka ylös käännähdä ympäääri, taputa kiinteää pakaraa, suutele kasvanuttaa haaa aaa baaa, silitä ylvästä päkkiä, Pukki ei tarvii enää Mäkkiä, huh hah huh hah, oikea jalka ylös vilkuta Muorille, istahda hetkeksi tuolille Joulupukki hyräili innoissaan ja istahti tuolille lepäämään. Muori tuli naapurihuoneesta Pukin luokse.
-Huh vittu. Sä oot kyl äijä aika liekeissä. Tää on kyl aika jebaa tää urheilu. Mutta, muista sitte että tää loppuu, Muori puhisi.
-Joo joo Muoriseni, en mä ennenkää oo lupauksia pettänyt. Ainakaa lasten suhteen, Pukki vannoi käsi sydämellään.
-Hah, niinpä niin. Oot sä kyl melkonen äijä, mut just siks mun makuun. Tykkään seikkailuista. Tuhotaan ne demonit. Samalla tavalla kun tuhottiin Vanhasen matto viime vuonna.
-Totta. Toimitaan vaan niin, kun ollaan suunniteltu. Missäs muuten Vanhanen edes on, Pukki ihmetteli.
-Päivin ja Tuksun kanssa luultavasti. Ottivat Afrikan tähden mukaan. Ei niistä muutakaan hyötyä ole, Muori naurahti.
-Hah, totta puhut. Ois oikeestaa hyvä jos vähä kalusteet räjähtelis, saadaan kuitenki uudet. Päivi ja Tuksu kyllä toipuu. Toinen saa paskasta työstä hyvää palkkaa ja toinen saa olemalla paska hyvää liksaa, Pukki järkeili.
-Niinpä, mutta nyt. Takas reeniin. Reeniä, horopukki, reeniä, Muori sanoi ja lähti takaisin Zumbaamaan. Huomenna se koittaa. Jouluaatto, demonin syntymä. Pelastus tai tuho. Ovi kolahti auki, siellä oli profeetat.
-Supistukset...
-...ovat...

-...started!.

22. Päivä - Tyhjät huoneet

Hitler kolkutteli Päivi Räsäsen oven takana. Mitään vastausta ei kuulunut. Vanha kikka on parempi kuin vakallinen uusia, ajatteli demoni ja murskasi oven säpäleiksi. Talo oli tyhjennetty, ei huonekaluja, ei mitään. Kaikki oli kadonnut kuin pieru saharaan, tuhkana tuuleen. Hitler leijui ympäri asuntoa kiroten, mutta mitään ei tosiaan löytynyt. Talo oli tyhjä kuin runkkarin säkit pornoelokuvan äärellä.
-Voi nyt jumalauta. Miks ihmiset pelkää mua. Minkä vitun tähden ihmiset pelkää mua. Käsittämätöntä paskaa. Ja sekin vituttaa, että sheikki sai naista. Tosin se on vähän elollisempi olento kuin minä, mutta sai kuitenkin. Ja minä tarjosin. Tyhjästä. Mitä vittua oikeesti, Hitler manasi ja yritti epätoivoisesti etsiskellä jotain, mikä paljastaisi Päivin olinpaikan. Hitler ei pysty ilmestymään uskovaiselle ihmiselle suoraan. Siksi hänen pitää etsiä jokainen henkilö erikseen, sama pätee Staliniin ja Leniniin.
-Mihin helvettiin se idiootti on kadonnut... Profeetoistakin oli jotain puhetta... Varteenotettavat paikat tässä vaiheessa taitaa olla ainakin eduskuntatalo, Hitler ajatteli ja siirtyi eduskuntatalon käytäville ihmismäiseen olomuotoonsa.
-Hooijoi kappas, Timohan se siinä kävelee. Vanha konna! Mites Mikkosen perhe. Oli muuten paskin televisio-ohjelma ikinä, sanoi käytävällä asteleva Eero Heinäluoma.
-Niin joo niin eh... Tosiaan, Mikkosen perhe. Kuka se on?
-Haha, hyvää läppää heität vanha äijä! Sä oot Mikkonen jollen ihan väärin oo tienny, vai ootko sä joku muu?
-Niin... Tosiaan. Mikkonen, minähän se. Missä Päivi Räsänen mahtaa majailla?
-Hehehee, hyvä kysymys vanha kuoma! Sitä idioottia ei oo näkyny koko kuussa. Tai no olihan se siellä Ajankohtasessa kakkosessa, mutta ei sen enempää. Mutta näin meidän kesken, sillä oli joku salaluola sähköhuoneessa. Löysin sen, kun kävin vähän torkkuilemassa tuolla, onhan meillä ne uudet peitot. Haisi aika irstaalta, jotain äijiä siellä oli vissiin piilossa, Eero sanoi hymyillen.
-Profeetat. Niin tietyst. Hitler mutisi.
-Anteeksi mutta sanoitko sä jotain?
-Niin, että poroja on liikkeellä.
-Hahaha, hyvin sanottu vana epeli! Onhan joulu.
-Niin tosiaan... Joulu...
.Jep, muut on lomalla, mutta mä oon täällä yksin tekemässä valtiolle lisää paskoja päätöksiä, kattellaan, Eero sanoi ja lähti kävelemään käytävää pois.
Hitler asteli portaat alas jykevän sähköhuoneen ovelle. Hän tuttuun tapaansa jysäytti oven auki, mutta huone oli tyhjä, sieltä oli viety kaikki tavarat pois.
-Mitä vittua. Ei helvetin helvetti. Mitenköhän ois Tukiainen, Hitler ajatteli ja siirtyi Tukiaisen ovelle. Koputus. Mitään ei kuulunut. Hän jysäytti myös kolmannen oven auki. Tyhjää täynnä, kaikki tavarat olivat kadonneet, eikä Tukiaista näkynyt missään.
-EI OO TODELLISTA! EI HELVETTI OLE TODELLISTA! Hitler huusi ja repi hiuksia päästä. Lenin ja Stalin ilmestyivät Hitlerin taakse.
-Käsittämätöntä, totta vie. Seurasimme jälkiäsi, rikkoutuneita ovia siis. Mihin kaikki on kadonnut, Stalin ihmetteli.
-Naminamipusipusi, kaikki on hukassa, totta vie. Hukassa on, Lenin jatkoi.
-Kaikki on hukassa. Tää alkaa tuntuu aika epäonnistuneelta keikalta, mutta käydään nyt varmuuden vuoksi vielä sisällä. Kolmikko asteli asuntoon. Askeleet kopisivat tyhjässä huoneessa ja Lenin hyräili Antti Tuiskun kappaletta Tyhjä huone. Tididiidii tididiidii tididiidiiidii. Puhelin soi. Demonit katsoivat toisiaan, mutta kellään heistä ei ollut puhelinta. Nokia tune soi vessan lavuaarissa. Hitler nappasi puhelimen kouraansa ja muokkasi ääntään Tukiaiseksi.
-Johanna tässä fantsusti heii.
-Terve Johanna, Seiskasta tässä taas terve. Joko sä oot menny sinne Korvatunturille, kuten sanoit aiemmin. Lopetit puhelun vaan niin yhtäkkiä. Kuulu joku kauhee hörppäys ja kolina. Tästä tulee taas sellanen vain Seiskassa juttu. Apu ja Seuraki tän kyl julkasee mut enivei, vain Seiskassa: Tuksu Pukin Apuri.
-Siis joo, matkalla oon, Hitler sanoi ja löi luurin korvaan.
-Voi jumalauta. McGyver on tän takana. Se on hörppäyttäny Tukiaisen ja Räsäsen sinne. Sitä ei voi tehdä ilman niiden lupaa ja kaikki irtaimisto on otettava mukaan. Tuksu, onneks, ehti ilmottaa matkastaan Seiskalle ja jollain ilveellä puhelin jäi tänne, Hitler sanoi edelleen Tukiaisen äänellä.
-Se siis selittää tyhjät huoneet, Stalinkin hoksasi.
-Naminami sulla on seksikäs ääni, Hitukka! Lenin sanoi hihitellen.

-TURPA KIINNI! Mennään.

21. Päivä - Mietiskelyn paikka

Kolme yötä jouluun. Kolme yötä demonin syntymään. Kolme yötä maailman tuhon alkamiseen tai pelastumiseen. Demonit olivat kadottaneet Joulupukin jäljet ja Hitler pyöriskeli tuskastuneena Uotisen talon ylätasanteella.
-Perkeleen perkele. Mitä tässä nyt oikein voi tehdä. Tietysti aina voisi uhrata Leninin, mutta se tuhoaisi meidät. Valepukin uhraaminen tekisi demonista enkelin ja sehän ei minulle sovi. Mihinköhän helvettiin se Pukki oikein on kadonnut, Hitler sadatteli heitellen noppaa.
-Krhm. Anteeksi kun häiritsemme sinua natsi. Mutta eikö sulla todellakaa oo pälkähtäny mieleen vähän kuulustella Sheikki Ali Hässiniä. Sehän on tuolla alakerrassa. Jos vaikka sais jotain tärkeitä vastauksia nyhdettyä siltä, onhan se olevinaan niin profeettaa, sanoi Stalin ja vei nopan Hitleriltä.
-Niin... Tosiaan. Ali Hässin. Kerrankin teiltä tulee jotain järkeviä ideoita. Mutta miten vitussa te kuvittelette saavanne sen tyypin laulamaan, Hitler kysyi ja siirtyi ikkunan eteen. Ulkona kulki pari pikkupoikaa, jotka Hitlerin nähdessään saivat paskahalvauksen ja juoksivat kovaa vauhtia karkuun.
-Miksi ihmeessä sen pitäis laulaa? Tarvitaanko me jotain viihdykettä, kysyi Lenin hämmästyneenä ja vaikeni kun huomasi Stalinin ja Hitlerin murhaavat katseet.
-Puhumaan, idiootti! Puhumaan! En tiedä... Mistä profeetat ei tykkäis... Tosin, taidan tietää mistä tämä sheikki tykkää! Naisista. Eihän se muuten olis mikään Hässin, Stalin väläytti.
-Ah. Aivan totta. Mutta mistä me nyt naisia saatais. Jollei sitten.... Miten olis se Tukiainen, sehän on entinen tanssityttö, Hitler mietti.
-Äääh... Se on raskaana ja muutenkin plus melko paljon kiloja. Entäs se Kalinaisen Henna, taitaa olla Tuksun joku kaveri. Ja eros siitä mukaprofeetta Kurhisesta just, ehdotti Stalin.
-Hmm... Sillä taas ei ole leukaa ollenkaan. Miten ois se Anna-Mari Berg? Sillä on tissit isommat ku meidän egot yhteensä, sanoi Hitler innoissaan.
-En usko siihenkään. Muistatkos kun Ali Hässin sillon hääsi meidät helvettiin 20 vuotta sitten, sillä oli vanhoja naisia. Nää ehdotukset taitaa olla vähän liian nuoria uskoisin, pohdiskeli Lenin.
-Niin, totta, totta... Kuka ois vanha ja kelpais Hässinille... Tarja Halonen? ehdotti Hitler.
-Nääh... Hetkinen... Aira Samulin! Paholaisen väriset hiukset sytyttää ainakin meikäläisen ja Sheikki pitää seikkailuista ja vanha nainen Aira ainakin taitaa olla, joten miten ois, Stalin sanoi varmana ehdotuksestaan.
-Hyvä! Lenin, kun olet tuollainen naminamipusipusimies, hae Aira Samulin tänne, heti, määräsi Hitler ja Lenin katosi keltaisen savun johdattelemana.

Kymmenen minuutin kuluttua oveen koputettiin. Siellä oli Lenin Aira kainalossaan.
-Tanssioppilaanne on alakerrassa. Tule naminamitäti, mennään vauhdilla, Lenin sanoi ja talutti naisen kammioon, jossa Hitler ja Stalin olivat jälleen täydellisillä vartaloilla, ettei herättäisi epäilyksiä.
-Noniin, Hässijä. Vietät yön tämän viehättävän kaunottaren kanssa, jos kerrot minulle tietosi, Hitler sanoi.
-Oioooooi herranen aika! Miksi mies on köysissä? Aira ihmetteli.
-Hänen tanssijalkaansa vipattaa niin ettei paikallaan pysy. Lenin valehteli.
-Uuh mamaa, mhikä khisu! Shinulla on vharmaan mheneva mhirri! Kherron khaiken. Mm mm! Mhita haluatte thieta? Sheikki kysyi.
-Pukin sijainnin.
-Shita mhina en vhoi khertoa. Mhutta shen thiedan, etha Phaivi khaski profeettansa phiilopaikkaan. Phiilopaikka on mhinulle erithain paha shanoa. She on phhilopaikka. Mutta shiella on dhemonianshoja, sheka mhuuta mhukavaa. Phaivi thietaa vharmasti pharemmin, Sheikki selitti kuola valuen.
-Hyvä on, nyt te kaksi jäätte tänne ja me lähdemme metsästämään Räsästä, sanoi Hitler osoittaen Sheikkiä ja hämmentynyttä Samulinia ja lähti Leninin sekä Stalinin kanssa ulos tyrmästä paukauttaen oven perässään kiinni.
-Oioiii mitä täällä tapahtuu. Aivan antimahtavaa! Mikäs sinun nimesi on kolli, Aira päivitteli.

-Sheikki Ali Hässin, sheikki sanoi iskien silmää ja Aira meni irroittamaan miehen köysistään.

20. Päivä - Piilopirtti

Karavaani kulki keskellä lumipenkkaa kohti Päivi Räsäsen piilopaikkaa. Kaikilla oli yllään valkoinen lumipuku lisäämässä naamiointia ja matkaa taitettiin avojonossa, McGyverin johdolla. Takana oli jo monta kilometriä, koska matkaa ei voinut taittaa maanteitä pitkin, sehän herättäisi aivan liikaa huomiota. Pukki tarpoi intoa täynnä umpihangessa, dopingit olivat lisänneet jälleen Pukin kuntoiluintoa. Tällä kertaa Pukki tosin tiesi vaikutukset ja hän osasi käsitellä niitä pään sisällä, heidän pitää pelastaa planeetta, eikä Pukki saa joutua uhratuksi.
-OSASTOOO SEIS! Kohde näkyvillä, McGyver huusi, kun edessä paljastui hirsinen mökki. Rakennuksen ikkunassa paloi kynttilä ja oven vieressä oli kolme paria Reinoja.

Sisällä rakennuksessa kolme profeettaa pelasivat Afrikan tähteä. He olivat karanneet Päivin luota tämän pyynnöstä ja maja oli nyt heidän käytössään. Tunnelma sisällä rakennuksessa oli ahdistunut. Varsinkin Matti Vanhanen ja Dr Phil olivat erittäin traumatisoituneita tiedosta, että he olivat olleet väärässä vapahtajan syntymisestä. Ilmoilla oli epäilyksiä, että Päivi vain kusettaisi heitä saadakseen kaiken kunnian vapahtajan synnystä täysin itselleen.
-What...
-...me...
-..teemme? Niinkö? Odotellaan. Julkkiksena olen tottunut, että kaikella on erittäin helppo ratkaisu. Tarvitsee vain istua. Yleensä toimittajat tulevat ovelle, ennemmin tai myöhemmin, Kurhinen sanoi ja käänsi nappulan. Rosvo.
-Ha ha Antti, menetit rahasi. Mu-mutta niin... Tämä on on salamaja. Hyvä niin, koska nyt ei tarvitse minunkaan olla olla poliisiasemalla kuu kuulusteluissa. Onko teillä nälkä? Vo-voisin tehdä uuniperunoita, Matti änkytti ja heitti noppaa.

Ulkopuolella joukkio suunnitteli yllätyshyökkäystä. Ihmemies teki polttopulloja kusemalla tyhjään pulloon ja liittämällä siihen oksasta tehdyn sytytyslangan ja jakoi niitä tontuille
-Muori ja Pukki, kiertäkää te takakautta. Hyppäätte sisään kun huudan ÄLÄKÄTSÄM. Minä ja Edward rynnimme sisään etuovesta. Ja tontut. Jos näette uhkaavia liikkeitä, heittäkää pulloilla. Tai vaikka ette näkisi mitään kymmeneen minuuttiin, heittäkää pullot. Huvin vuoksi, McGyver sanoi joukkiolle.
-Mitä helvettiä? Miks niiden pitää heitellä pulloja. Oot kahjo, Muori ihmetteli.
-Älä kysy, vaan toimi, McGyver hymähti silmää vinkaten. Hän nyökkäsi päätään ja Pukki sekä Muori lähtivät hiippailemaan takaovelle. Ihmemies ja Edward ryntäsivät etuovelle, Edward riuhtaisi oven auki ja McGyver hyppäsi komean voltin ilmassa tehden sisälle.
-ÄLÄKÄTSÄÄÄM! mies huudahti ja talon takaovi aukesi, Muori ryntäsi sisään Pukki perässään, joka tosin kompastui lattialle, mutta nousi melko nopeasti ylös kurkiasentoon.
-What...
-...vi-vittua?
-Sanoinhan teille pojat, että joku vielä tulisi, Antti sanoi maireasti ja nousi lautapelin äärestä.
-Eikö teidän pitänyt pelästyä ja lähteä karkuun, McGyver ihmetteli.
-Ei. Olen profeetta ja tiesin tulostanne. Haluamme auttaa. Päivi meni ryssimään koko vitun homma, olikohan edes mikään yllätys...
-Vittu. Sinäkö profeetta... No, ei se mitään. Valloitamme tämän majan. Ja treenaamme. Horo. Me treenaamme. Jumalauta! Olen Joulupukki. Pukkien pukki, lahjakas lannetanssija, taidokas tankotanssija, seksikäs showtanssija, voittamaton valssaaja, korvaamaton keimailija. Perkele. Oikea mastedontti, Pukki huudahti ja tanssahteli ympäriinsä.
-Öö... Just. Mihin te tarvitsette majaa, Kurhinen kysyi mietteliäänä.
-Kuntosaliksi, kuten Pukki asian ilmaisi omalla tavallaan. Miten on. Siirrymmekö ulos hakemaan tarvikkeet, McGyver sanoi.
-Aiotko sä vitun puupää luottaa noihin niin vaan? Muori rähisi hämillään.

-Ei ole vaihtoehtoja. Nyt ulos. Kymmenen minuuttia on mennyt, McGyver sanoi rauhallisesti. Tontut olivat väijyksissä ulkona ja profeetat nähdessään he heittivät virtsapullot. Ne jäivät maahan ja räjähtivät muodostaen upeita palmukuvioita, kauniita kukkasia, kirkkoveneen mallisia kuvioita ja mitä vielä. Joukkio ihasteli ihmemiehen työnäytettä haltioituneena. Viimeinen hetki nauttia ennen kovaa urakkaa.

19. Päivä - Valepukki paljastuu

Stalin ja Hitler leijuivat portaikon alapäähän ja jysäyttivät oven auki. Stalin kantoi mukanaan Sheikki Ali Hässiniä, joka yritti tunkeutua sisään Jorma Uotisen asunnon ikkunasta, mutta pyylevänä miehenä oli jäänyt jumiin ikkunaan. Hitler kohotti kättään, jolloin huoneen perällä olleista laudoista muotoutui maahan vastaavanlainen tuoli, jota Pukki oli perseellään kuluttanut ja jolla valepukki parhaillaan istui. Stalin sitoi Ali Hässinin tuoliinsa ja katsoi kohti Marcoa.
-Voi voi voi Pukki parka, olet tainnut laihtua melkoisesti. Zumba taitaa vaikuttaa näin jälkikäteen, naureskeli Stalin paskaisesti.
-Hah, hyvä heitto, Stalin. Mutta... Missä helvetissä se Lenin kuppaa. Luulis sen saavuttaneen McGyverin ja sen Muoripaskiaisen jo aikaa sitten, Hitler mutisi mietteliäänä. Lenin katsoi tuolistaan harmistuneena, kun ei pystynyt paljastamaan olevansa huoneessa. Hän yritti puhua, mutta suusta kuuluikin aivan muuta, mitä olikaan tarkoitettu.
-Haista sinä Hitler pitkä vittu! Muoria ette saa, hän puuskahti ja pyöritteli päätään, kun tajusi mitä sammakoita onkaan suustaan päästellyt.
-Mitä sanoit, Pukinreuhka? Paras olla vittuilematta meille. Siinä ei kyllä hyvä heilu. Tosin no, ei heilu muutenkaan, kun uhraamme sinut jouluaattona. Seiskan haastattelussa kerrottiin Tuksun olevan onneissaan raskaudesta, joka on sujunut muulinpotkuista huolimatta hyvin. Kyllä on isänsä poika, Hitler sanoi ja katsoi valepukkia murhaavasti.
-Niinpä, niinpä. Sillon kun avaat suusi, puhuisit edes jotain järkevää. Ylistäisit meidän jylhää nerouttamme. Kumartaisit meille. Ainiin, et pysty, olethan sidottuna tuoliin, Stalin nauroi ja väänsi valepukkia nenästä. Leniniä tympi, miten hän pystyisi ilmoittamaan itsestään. Oikea Pukki oli jo ties kuinka kaukana.
-Vähän kyllä vituttaa se Lenin. Se paska ei see mitään kuitenkaan aikaan. Varmasti jäänyt kiinni. Tai sitten innostunu ajelemaan sillä upouudella Bemarilla, Hitlet mietti ja käänsi päätään kohti Stalinia, joka makasi maassa ympyrän keskellä tajuttomana.
-Mitä helvettiä! STALIN! Jumalauta, vitun ryssä. Päätit sitten ottaa vodkasnapsin ja sammua siihen? Vai teitkö sinä tämän Pukki? Mitä helvettiä... Hetkinen. Eihän tuo symboli ole lähelläkään enää sitä, mikä tähän piirrettiin. Vaan demonisymboli, Hitler kauhisteli ja katsoi Marcoa, joka yritti nyökyttää päätään, että Hitler oli oikeassa, mutta pää liikkuikin toiseen suuntaan. Symboli oli saatava jotenkin auki. Hitler liikutti Äli Hässinin rajalle, ja meni tämän yli riuhtaisemaan parran irti.
-VOI VITUN VITUN VITTU! LENIN PERKELE! Miten ihmeessä sä voit olla kiinni siinä! Ei jumalauta, Hitler kirosi ja Stalin virkosi lattialta.
-Näenkö mä unta, vai onko Pukki vaihtunut Leniniin?
-Et näe... Ikävä kyllä, sanoi Hitler ja heitti Marcon voimalla huoneen toiseen laitaan.
-Naminamipusipusi ystävät. Oon siis ainaki näääääin pahoillaa tästä. Ne yllätti mut! Oli semmone söpö poju Edward ja kaikkee, Lenin sopersi.

-Voi tuska. Puhuisit edes normaalisti. Miten valitsette kaikista mahdollisista kehoista juuri Jorma Uotisen ja Marco Bjyströmin, Hitler manasi ja katsoi häpeilevää venäläisdemonikaksikkoa ja leijui ulos huoneesta.

18. Päivä - Suunnitelma

Joukkio oli ennättänyt Korvatunturille. Heidän oli karistettava pääkaupunkiseudun tomut hetkeksi jaloistaan, peitettävä jälkensä tehokkaasti, ettei kukaan löytäisi heitä. Ties vaikka demonit onnistuisivat käännyttämään Päivi Räsäsen heitä vastaan. Tukiaisesta tuskin olisi pelkoa, koska hänen on pysyteltävä paparazzien lähistöllä. Jos vaikka Seiskalta olisi etusivun uutisen aiheet hukassa.
Joulupukki ja Muori kävivät pakkaamassa kaiken oleellisen kotoaan Muorin kaiken nielevään laukkuun. Kaikkihan sen tietävät, että naisen käsilaukkuun mahtuu vaikka tietosanakirjat aasta ööhön jos sille olisi tarvetta. Pariskunta astui ulos kodistaan. McGyver seisoi Cullenin kanssa pihalla ja alkoivat kertaamaan suunnitelmaa heti, kun Muori ja Pukki saapuivat paikalle.
-Noniin. Kuten hyvin tiedämme, kaikki on häpykarvan varassa. Jäljet on peitetty niin hyvin, kuin ne vain on mahdollista peittää ja on aika liueta valtaamaan Päivi Räsäsen piilopirtti. Pukki, tiesin, että asia olisi vaikea esittää kaltaisellesi menevälle miehelle, mutta kuitenkin Zumbaamisesi söi kallista aikaa, McGyver aloitti selityksensä ja katsoi Pukkiin, joka punastui ja irvisti viattomasti.
-Joojoo, tiedetään... En olis arvannut tätä juoneksi kuitenkaan. Kiitos sinulle siitä, Pukki sopersi.
-Niin. Tuskin, vaikka olisin sen sinulle Megazumbassa joulupakettien lahjanarusta vääntänyt.
-Mikset ois käyttäny ennemmin rautalankaa, kysyi Muori hihitellen.
-Koska olen ihmemies, tollo! Niin... Tarvitsen apuasi, käytetään hyödyksi sitä, mitä meillä on. Eli sinun urheiluhullutustasi. Dopingia, sitä sinun on käytettävä maailman pelastukseen. Sillä välin, kun te olitte pakkaamassa, tilasin poroille juoksumaton. Kyhäsin polkupyöristä tandemkuntopyöriä tontuille. Ne otetaan mukaan, meillä ei ole kauheasti aikaa treenata, mutta nyt otamme siitä kaiken irti, jatkoi ihmemies rauhallisesti.
-MITÄ HELVETTIÄ! Pitääkö tän jatkua, ei tuu kesää, eikä pesää, huusi Muori täyttä kurkkua ja katsoi samalla miestään, joka oli erittäin mietteliään näköisenä.
-Muori. Älä nyt. Jos se on ainoa vaihtoehto, suostun. Mutta sen jälkeen käyttäydyn normaalisti ainakin ensi marraskuun loppuun. Lopetan urheilun ja aloitan vaikka pilkkimään ja keskittymään enemmän sinuun, Muoriseni, Pukki virkkoi varmana.
-Oho, jopas sitä nyt lupaillaan paljon. Mutta entäs lapset? Kaikki lapsenmieliset ja joulutoiveikkaat, uteli Muori edelleen hieman närkästyneenä suunnitelmasta.
-Lupaan, että kaikki saavat pakettinsa. Se vain edellyttää sitä, ettei Pukkia teloiteta jouluaattona ja sitä, että Johanna Tukiaisen lasta ei oikeasti ole olemassa, McGyver sanoi ja käveli edestakaisin.
-Siis? Pitääkö Tuksun vauva uhrata jouluna, Muori uteli järkyttyneenä.
-Ei. Ei tarvitse. Minä kaappaan lapsen. Ja ihmemies esiintyy Tuksuna Seiskalle ja sanoo, että tulikin yllättävä keskenmeno, minulla onkin tässä edellispäivänä ilmestynyt numero, puuttui Edward keskusteluun ja ojensi lehden Muorille.
'SAAN SITTENKIN VAUVAN' luki kannessa jossa Tukiainen oli innoissaan keltainen leninki yllään.
-Ei jumalauta mikä muija, manasi Pukki joka luki tekstiä Muorin olan yli.
-Niin... Tuksu käyttää nyt tilannetta hyödykseen. Kuuluisuutta. Meidän on kuitenkin nyt toimittava. Räsästä ei usko enää kukaan, kuten on monta kertaa tullut todettua. Ja Joulusta ei ole uskovaisilla paljoa jäljellä mitään, jos kirkon erolukuihin on uskominen. Miljoona ihmistä jättänyt kirkon sen jälkeen, kun Räsänen puhui vapahtajasta, McGyver huokaisi ja käveli tallille päästämään porot pihalle. Jokaisen poron perässä oli yksi reki, johon oli ängennyt suuri lauma tonttuja ja joihin oli pistetty kuntoilulaitteita.

-Emme voi tuhlata enää aikaa, mennään, sanoi Edward ja kompastui jalkoihinsa lentäen naama edellä lumeen.

17. Päivä - Naminami pusipusi

Pukki kyyhötti edelleen kellarissa. Ruokaa hänelle oli tuotu silloin tällöin, koska eihän Pukki saisi ennen aattoa päästä hengestään. Hän oli menettänyt täysin ajantajunsa, tuntui kuin olisi kulunut vuosi siitä, kun hän viimeksi sai nähä rakkaan Muorinsa.
-Ei Jumalauta. Mun on päästävä täältä jollain ilveellä pois, Pukki kiroili yksikseen. Hänen tuolinsa ei liikkunut mihinkään ja lukuisat symbolit tekivät Pukista voimattoman. Hän sulki silmänsä ja ajatteli, kuinka typerästi olikaan käyttäytynyt. Häntä vedettiin kuin pässiä narussa, hänen silmäänsä kustiin, viilattiin linssiin, vedettiin nenästä ja höplästä, hänestä oltiin tehty narri. Aivan kuin Hjallis Harkimo olisi ostanut Pukin sielun ja myynyt sen Helsingin Jokereille. Pukkia hävetti, mutta ei auta itku markkinoilla. Hän ei selviäisi tästä kuin koira veräjästä. Jotain oli tapahduttava.
-Vittuuuu... Auttakaa nyt joku. Olisin ihmisiksi edes hetken, Pukki vaikeiroi. Klonk. Joku löi ovea. Toisen kerran. Kolmannen. Pukki käänsi päänsä havahtuen takaisin todellisuuteen. Oven takana oli joku. Oven kahva ualkoi muuttua hohkavan punaiseksi, aivan kuin joku olisi kuumentanut sitä. Naps.
-Naminamipusipusi Pukkiliini, arvaa kuka tuli, huudahti Marco Bjyström iloisena kun näki Pukin istumassa kyyneleet silmissään keskellä lattiaa.
-Voi nyt helvetin helvetti! Tämä tästä vielä puuttu. Ensin Jorma, nyt Marco. Teistä ei taida ikinä päästä eroon, Pukki manasi bumtsibum miehen tunnistaessaan.
-Vitun Pukki. Käytöstapoja, huusi tuttu naisääni Marcon takaa.
-Mu-Muori?
-Minä itse. Ja tämänkin kaverin sinä varmasti tunnistat, Muori sanoi ja McGyver tuli esiin.
-Anna anteeksi Muori! Parannan tapani! Anteeksi McGyver! Minun olisi pitänyt uskoa sinua! Saat lahjaksi vaikka pumpattavan Barbaran, Barbababan Babar-norsun muumibabaan äääää, Joulupukki tuskasteli ja purskahti itkuun.
-Vooi halipusipusi naminami Pukki. Olet niin höpönassunen kun itket noin kovaan ääneen, Marco leperteli ja käveli pörröttämään Pukin partaa.
-Helvetti. Oot kyllä oikeesti hellyttävä. Minäkin käyttäydyin sinua kohtaan melko töykeästi, Muori nyyhki.
-Noniin nyt ei ole oikea aika tunteenpurkauksille, meillä on vielä yksi henkilö esittelemättä, McGyver toppuutteli ja viittoi portaikkoon.
-Onko mulla varmasti tukka hyvin? Entä hymy? Edward kyseli ja irvisteli McGyverille ja Muorille.
-TURPA KIINNI JA TULE, huusi Muori ja Edward käveli Pukin näköpiiriin.
-Edward Cullen. Vampyyri. Minä en uskonut sinuun ja sinä et uskonut minuun, hämmästeli Pukki tuolissaan.
-Niin. En uskonut. Mutta pakkohan sun on olla Pukki. Sulla on muuten ihan helvetin timmi vaimoi, Edward sanoi virnuillen.
-Joo joo joo. Olette kaikki ihan vitun vanhoja. Niin olen oikeasti minäkin. Mutta nyt ei ole aikaa rupatella! Marco on oikeasti Leninin riivaama. Edward puri häntä kaulaan ja se sai aikaan melko kummallisen reaktion. Marco voihkaisi nautinnosta, sai jäätävän stondiksen ja Lenin parkui Marcon sisällä homfobiansa vuoksi. Tämä taas aiheutti transsitilan, joka hetkellisesti palautti Marcon tajuihinsa, selitti McGyver.
-Niin ja nyt saimme käytettyä hänen muistojaan tästä piilopaikasta, sekä hän suostui avaamaan meille oven, koska on syvästi kiintynyt sinuun, Pukkiseni, Muori jatkoi.
-Nyt, tässä on Marcolle Pukin asusteet. Parran tein kainalokarvoistani, nutun ompelin käytetyistä alushousuistani, pitäisi sopia, sanoi McGyver ja kaivoi valepukin asusteet takataskustaan.
-Anteeksi mitä? Lenin. Voi vittu. Kaikki pahat pojat täällä. Ei tule lahjoja, ei. Päästäisittekö mut nyt vittu irti tästä, Pukki sopersi hämmentyneenä. Marco puki nutun päälleen. Hän suttasi Pukinestosymbolit ja avasi köydet.
-Noniin Edward, sido Marco tuoliinsa. Tuskin ne hölmöt demonit ymmärtävät yhtään mitään, että vaihdoimme Pukin, McGyver selitti ja meni piirtämään symbolit niin, että ne estäisivät Leniniä kertomasta totuutta ja pakenemasta paikalta. Edward sai Marcon köysiin ja koko joukkio pakeni McGyverin johdolla paikalta.

-Naminami pusipusi ootte ihania. Tykkään köysistä, Marco huusi hyvästiksi kun ovi pamautettiin kiinni.

16. Päivä - Tukiaisen ovella

-Tässä hän asuu. Pyhän pojan kantaja. Johanna 'Tuksu' Tukiainen, sanoi Päivi Räsänen ja näytti Sheikki Ali Hässinille Tukiaisen asuintaloa.
-Thamapa nhauttaa vhaatimattomalta vherrattuna mhinun phalatshiini. Mhutta nhiinhan she phitaa ollakhin. Phelastajan khuuluu shuntua vhaatimattomissa oloissa, mietti Ali Hässin samalla kun haroi leukaansa. Profeetat olivat lähteneet edeltä Tukiaiskappeliin olympiastadionille, sillä he pelästyivät Sheikkiä pahanpäiväisesti ja ajattelivat pyytää pelastusta alttarin äärellä.
Päivi ja Sheikki siirtyivät Tukiaisen ovelle ja soittivat ovikelloa. Oven takaa kuului askelia ja ovi aukesi. Aukon edessä seisoi Tukiainen jo valtavaksi kasvaneen mahansa kanssa.
-Päivi. Päivi Räsänen, sanoi Tukiainen suurta hämmennystä äänessään. Hän siirsi käden vatsansa päälle ja vatsasta kuului tuhinaa.
-Päiviiiii. Päiviiii.
-Voi kuinka suloista! Se kuiskaa minun nimeäni! Ihanaa. Tämä on kyllä aivan hurmaava pikkuinen vapahtaja, eikö niin, etkös olekkin hurmaava, leperteli Päivi kohti Tukiaisen vatsaa
-Haista sinä Päivi vittu, kuului vatsasta saaden kolmikon hätkähtämään.
-Soosoo, ei ole pelastajan arvolle soveliasta puhua noin, eihän ole, pikkuinen pelastajamme, siistithän suutasi, pikkuinen.
-Pidä sinä Päivi nyt se turpa kiinni, tiuskaisi demonivauva kohdustaan ja potkaisi melkoisen aasinpotkun.
-Ai ai ai ai, voi voi voi... Pitääpäs se nyt melkoista meteliä tämä pikkuinen lapsonen. Sinun pitäisi Päivi tietää jotain. Minä en ole ollut kuin vasta viikon ras... AI HELVETTI AI VITUN KAKARA! huudahti Tukianen ja tipahti polvilleen maahan. Hän yritti avata suutaan, mutta lapsi käski tukkia suun, tai hän ei enää ikinä voisi esiintyä minkään lehden kannessa.
-Anteeksi, Johanna. Mutta mitä olitkaan sanomassa minulle, kysyi Päivi hämillään.
-Että en ole kuin vasta viikon rasvannut pakaroitani uudella varalovoiteella, sanoi Tukiainen vaivaantuneena ja hymyili teennäisesti.
-Ööö... Just. Päästätkö meidät sisään, ettei tarvitse kauhean kauaa täällä pakkasessa enää värjötellä, sanoi Päivi ja änkeytyi oviaukosta sisään.
-Joo joo... Mutta kukas tämä herra sinun mukanasi on?
-Ai mhina? Mina olen Sheikki Ali Hässin, mies sanoi kumartaen sisään. Samalla hetkellä demoni Tukiaisen sisällä villiintyi ja rupesi riehumaan minkä kerkesi.
-ALI HÄSSI ALI HÄSSI PIIP PIIP ALI HÄSSI, se huuteli ja kirosi latinaksi. Sheikki hymyili veikeästi ja kaivoi sukanvarrestaan tikarin.
-MITÄ SINÄ MEINAAT TEHDÄ? huudahtivat naiset yhteen ääneen.
-Lhistia thuon nhiin shanotun vapahtajanne. She ei ole mhikaan phelastaja, vhaan paholaisesta sikinyt dhemoni. She phitaa tuhota thalla vanhalla Jherushalemilaisella sexcaliber thaikathikarilla! On thoki mhuitakin vaihtoehtoja, ehkä, mhutta thama on khaikista khipein.
-Mitä? Demoni! Nyt puhut kyllä soopaa! Miksi lapsi koko ajan hokee minun nimeäni?
-Shiksi khoska olet nhiin idiootti jha khuvittelet shaavasi khannatusta lhapsen avulla! Thama on osa shuunnitelmaa. Shinun phitaa phelastaa lhapsi jhouluaattoon asti, shitten pahuus phaasee esiin. Thosin she tarkoittaa mhyos shita, etha phitaa uhrata hyva phunanuttuinen mhies...
-AI kuten Joulupukki? Mitä himputtia... Joulupukki kaapattiin kuudes päivä, sanoi Päivi kauhistuneena.
-Nhiin jhuuri, nhyt mhinun phitaa iskhea thikari...
-SEIS! Saatanan Ali Hässin. Sinä et pilaa suunnitelmaamme. Et pilaa, et pilaa, et pilaa, sanoi taakse ilmestynyt Hitler, pisti kätensä sheikin otsalle ja tämä menetti tajuntansa.
-Ja te kaksi. Ette puhu kenellekään halaistua sanaa. Tosin, ei ole mitään hätää sillä ei teitä usko Suomen valtiossa kukaan. Sheikki ei ole mikä tahansa himohässijä, vaan ihka oikea profeetta. Toisin kuin sinun valitsemasi väärät profeetat, joilla ei ole mitään tietoa maailman menosta, ärisi Hitler ja naiset nyökkäilivät ymmärtävästi. Demoni nappasi sexcaliberin maasta, katsoi halveksuvasti Sheikkiä ja katosi tiehensä.

-VOI JESTAS! Soitetaan Seiskaan, huudahti Tukiainen innoissaan Päivin pyöritellessä päätään.

15. Päivä - Vampyyri

Ihmemies Mcgyver oli juossut pari vuorokautta putkeen. Muori oli saanut rauhassa levätä miehen kainalossa ja nukkui, kun ihmemies äkkiä pysähtyi. Oli pimeää, taivaalla loisti kirkkaana kuunsirppi ja tähdet tuikkivat sen ympärillä. Muori havahtui hereille.
-Perkele. Aika haipakkaa sää äijä juokset kyllä. Missä helvetissä me oikein ollaan. Täällä on ihan vitun kylmä. Miksei sussa vois olla ilmastointia, kyseli Muori haukoitellen ja päästi heti perään aivastuksen.
-Shh... Tuolla metsässä taitaa liikkua jokin, sanoi ihmemies tiiraillen tarkasti ympärilleen.
-Liikkua. En kuule mitään... Ainiin, minä en olekaan ihmemies, hihitteli Muori omalle heitolleen. Kuun kajo sai puiden varjot näyttämään pelottavilta. McGyver laski Muorin maahan ja liikkui hitaasti hiipien eteenpäin.
-Askelia, totesi ihmemies. Ja totta, jokin lähestyi kiihtyvällä tahdilla kohti kaksikkoa. Lujempaa, yhä vain lujempaa. Äkkiä askeleet pysähtyivät kuin seinään. Muorin sydän hakkasi vimmalla, aivan kuin pervo tattiaan. Puu ojan vierellä heilahti, oksa rätsähti.
-Mitä vittua, ihmemies. Ollaanko me jo Lapissa. Varmasti jotain poroja. Tai hirviä. Mennään nyt pois täältä hyvän sään aikana, kiihkoili Muori ja nyki ihmemiestä hihasta.
-Ei. Se ei ole poro. Eikä hirvi. Ei mitään sellaista. TULE ESIIN TORAHAMMAS! McGyver huudahti heiluvan puun suuntaan. Mitään ei tapahtunut. Muori katsoi kauemmas, suuntaan josta he olivat tulleet. Hiljaisella tiellä oli tulossa auto.
-Ei jumalauta. Joku viritetty amis Bemari, huudahti Muori paniikissa auton tullessa kovaa häntä ja ihmemiestä kohti. Muori lähti epätoivoisena juoksemaan pitkin tietä, eikä tullut mieleenkään pompata metsän reunaan turvaan. Auto lähestyi hurjalla vauhdilla, Muori sulki silmänsä. KLONK. Hiljaisuus.
-Kappas, Edward Cullenhan se siinä, sanoi McGyver ja katsoi vampyyriä, joka oli ottanut tiukan halausotteen Muorista ja pysäyttänyt auton kulun pikkurillillään.
-Niin. Minä. Teinityttöjen märkä päiväuni.
-Tiedän. Minäkin olin sinun iässäsi, ihmemies totesi ja katsoi kauhusta kankeaa Muoria, jonka katseessa näkyi kasvavaa intoa.
-Voi jestas. Tästä olis moni pikku-lissu ihan vitun kateellinen. Minä, kahdestaan Eetvartti Kullin ja ihmemiäs MäkKyrvän kanssa. Edward yritti nousta maasta ja kompastui omiin jalkoihinsa lentäen naamalleen lumihankeen.
-On siinä meillä sankari. Oikea vampyyri. Hah, naurahti McGyver. Muori nousi ylös ja toisella kerralla myös Edward onnistui.
-Kuka helvetti muuten ajoi autoa... kysyi Muori hämillään ja miehetkin keksivät, että auto oli edelleen siinä. He kävelivät Bemarin viereen ja avasivat oven.
-EI VITTU, eikä! Marco vitun Bjyström... Vanha konna, ihan itse. Yllätyinkin, kun ei ole vielä tänä vuonna näkynyt, huokaisi Muori.
-Mikä oli, onko mun hampaat kivat. Entäs tukka, onko se hyvin? Marco voi olla merkittävä mies, sanoi Edward ja peilaili itseään BMW:n sivupeilistä.
-Marco... Mitä se täällä tekee. Ehkä demonin riivaama. Eihän se muuten täällä syrjässä olis. Jollei ois seurannut mua ja Muoria, totesi McGyver Muorin nyökkäillessä ymmärtäväisesti vieressä.
-Demoni? Onko täällä minun lisäkseni jotain yliluonnollista? No hmph... Toisaalta, olen aina komein ja kaikkista märin päiväuni, sanoi Edward ja lipaisi huuliaan.
-Oo jo hiljaa, Edward. Tosiaan, puhutaanpa nyt sinusta sitten hetki. Tiesin sinun olevan näissä metsissä. Vaistosin sen ultratarkalla nenälläni, McGyver osoitti nenäänsä ja katseli hämmentynyttä vampyyriä.
-Mitä..?
-Marcon saapuminen paikalle oli sattumaa, mutta onneksi saapui. Sinä et voi välttyä pelastamasta naisia autoilta.
-Se on kyllä totta, olenhan urhea, hymyili Edward ylpeänä.
-Mutta, asiaan. Jouluna Johanna Tukiainen synnyttää pojan. Päivi Räsänen luulee lasta vapahtajaksi. Minä taas tiedän, että hän on demoni. Sinusta voi olla vielä apua. Vaikka en kyllä sitä uskoisi, selitti ihmemies saaden Muorin hihittelemään.
-Demoni... Minä kyllä tuhoan ne. Mitä pitää tehdä?

-Selitän myöhemmin, nyt mennään. Edward, ota sinä Marco kainaloosi, minä otan Muorin ja lähdetään.

14. Päivä - Sheikki Ali Hässin

Päivi ja profeetat olivat saapuneet Jerusalemiin jo monta päivää sitten. He ovat yöpyneet majatalossa lentokentän laidalla. Kaupungissa on ollut jo kaksi päivää aasivuokraajien lakko, eivätkä he ole päässeet vielä siirtymään kauas kaupungin toiselle laidalle. Tänään kuitenkin lakko on päättynyt ja Päivi profeettoineen saa viimeinkin jatkettua matkaansa.
-Herra meitä auttakoon tällä matkalla. Toivottavasti Ali-Hässijällä on ratkaisu tähän meidän ongelmaamme.
-Niin, Päivi. Olet oikeassa tässä asiassa.
-Yes. You are very wise women.
-Ni-niin. Kyllä me maailman onnistumme pelastamaan, sanoivat profeetat, kun joukkio kulki jonossa halki erämaata. Paikka oli kuiva ja karu, eikä ketään näkynyt missään. Kaikki olivat kadonneet kuin maan nielemänä. Synkkää tunnelmaa piristääkseen, Antti rupesi laulamaan;
-Tiellä Päivi vaaaeltaaaaa. Tiellä Päivi ratsastaaaa. Profeetat seuraavat roohkeinaaa, kaunista johtaajaaaa.
-Voi Antti. Herttaista. Mutta ole hiljaa. Herra saattaa suuttua tuollaisesta laulusta, tiuskaisi Päivi ja sai Antin hiljaiseksi.
Joukkio oli ratsastanut monta tuntia, kunnes he lopulta näkivät suuren palatsin nousevan horisontin takaa.
-Tuolla hän asuu, vankkumattomat viisaat tietäjäni. Tuolta saamme ratkaisun pulmiimme, totesi Päivi iloisena ja kannusti aasinsa villiin laukkaan profeetoiden seuratessa perässä.

Palatsi oli kuin suoraan Aladdinista. Sisäpihalla oli paljon erilaisia kasveja ja patsaita. Eläinaiheisia, sekä alastomien naisten muotokuvia. Suihkulähteet lotisivat ja hedelmäpuiden oksilla linnut lauloivat lauluaan.
-Vou. Saako täällä verorahoilla aikaan jotakin tällaista, totesi Päivi hämmentyneenä ja käveli suurelle massiivitammiselle ovelle ja löi ovea epäilyttävännäköisellä kolkuttimella.
-Mhina thulen, mhina thulen, ota ihan rauhassa vhain, ustavain, sanoi kiihkeä ääni ja ovi aukesi.
-Mhina olen Sheikki Ali-Hässin, shuuri phelastajathutkija, sanoi pieni, pyylevä valkoiseen pukuun ja siniseen turbaaniin pukeutunut mies kumartaen syvään vierailleen ja toivotti nämä peremmälle.
-Khaukaa isthumaan, Sheikki viittoi kohti leopardikuosisia nojatuoleja ja tarjosi heille viiniä.
-Teillä on aivan hurmaava talo, Sheikki.
-Khiitos Phaivi, mhutta ei tharvitse lipoa. Mhinulla on thaalla tharpeeksi shuuri haaremi hoitamaan nhiita tehtavia.
-Krhm... Niin. Ongelmana on se, että kukaan ei usko minua, huokaisi Päivi profeetoiden nyökkäillessä vierellään.
-Uskho mhissa?
-No kun. Suuri lehti, 7 päivää, ilmoitti kansamme eräänlaisen prinsessahahmon raskaudesta. Suuri neitsyt Tukiainen. Hän odottaa lasta, joka syntyy jouluaattona. Se lapsi on huutanut minun nimeäni. Joten kai minun nyt täytyy koittaa ottaa lapsi esille ja johdattaa kansakuntamme pelastukseen.
-Aah. Mhielenkhiintoista. Huvin mhielenkhiintoista. Phelastaja thosiaan on thulossa. Vanhat khirjat ja tharut khertovat, että thasalukuvhuoden vhiimeisenä vhuotena, khun jhoku herjattu ihminen shaa lhapsen, on phelastus tulossa.
-Niin minäkin olen ajatellut. Miten saamme kansan uskomaan tähän pelastukseen, kysyi Päivi innoissaan siitä, kun oli viimeinkin ollut jossain oikeassa.

-Hmm, She onkhin paha asia. Shinun pitaa menna taman Tukiaisen luokse. Annan shinulle shuuria shankaritaikoja, jotka suojelevat thaloa. Thai no, mhina voin thulla varmuuden vhuoksi mukaan. Tahdon nahda pelastajan khantajan, sanoi Sheikki, jonka silmissä välähti hyvin erikoinen keltainen kiilto. Se sai profeetat hämilleen, mutta he sulkivat suunsa ennen kuin ehtivät sanoa mitään Sheikin vilauttaessa tikaria sukanvarressaan.

13. Päivä - Kahvilassa tapahtuu

Cafe dAmDaM savusi. Ihmisten vaikeroinnit kuulostivat tuskaisilta. Ainoa joka hymyili pystyssäpäin, oli Jorma. Kaikkialla näkyi ympäriinsä lennelleitä huonekaluja ja ikkuna oli mennyt räjähdyksen voimasta pillunpäreiksi. Ohi kulkevat ihmiset olivat kahuissaan ja paloautojen pillit vihelsivät, kun ne saapuivat kohti kahvilaa. Kärsineestä keittiön ovesta Jorman luokse saapui tuttu, usvainen hahmo.
-Hyvää työtä, Stalin. Isämme on meistä ylpeä. Nyt, katsotaan jos se Muori täällä vielä sinnittelee, niin napataan hänet mukaan sinun asuntoosi, sanoi Hitler Jormalle, joka nyökkäsi tyytyväisenä tuhon laadusta. Jorma pisti Zipon taskuunsa ja käveli rikkoutuneiden pöytien päältä etsien Muoria. Tutun näköinen naishahmo oli juuri nousemasta pöydän alta.
-Perkele. Olipa siinä jysähdys. VITUN JORMA! Pitihän se arvata ettei suhun ole luottamista. Ai saatana, jalka, kirosi Muori, jonka vaateet olivat meneet riekaleiksi ja piteli samalla oikeaa polveaan.
-Turhaan voivottelet Muoriseni. Ja lakkaa sanomasta minua Jormaksi. Se tympii minua. Suunnattomasti. Olen kyllä äärimmäisen komeassa kuoressa, mutten kyllä mikään maailman fiksuin hahmo, virnuili Stalin Jorman naamalla.
-Jahans, vitun uuvatti kyllä tunnut olevan. Ja kukas sinä oletkaan, jos näin saan udella?
-Stalin. Ja tuo vaaleanpunainen henki tuossa on Hitler.
-Voi jumalauta. Toisen maailmansodan sankarithan ne siinä... Mitä vittua te oikein teette?
-Yritämme tuhota maailman. Ja no, alku on jo valmiina, koska Johanna Tukiainen odottaa lasta.
-MITÄ? Eikös sen pitänyt olla vapahtaja. Tai no, jos Räsäsen Päivi sen on saanut päähänsä, niin tiedän kyllä mitä odottaa, sanoi Muori ihmeissään ja irvisti tuskasta.
-No, Tuksu sattui meidän onneksemme paisuttelemaan juttua. Tiesimme hetkemme koittaneen. Päivin suosio taitaa tässä maassa olla pohjalukemissa, mitäs ei ole yhtä päteviä johtajia kuin minä ja Adolf. Niin ja ainiin, jos et ollut tarpeeksi huolissasi, Pukki on hyvässä tallessa, ainakin aattoon asti, sanoi Stalin ja purskahti hersyvään nauruun yhdessä Hitlerin kanssa.
-Miksi haluatte tuhota maailman. Mihin tarvitsette miestäni? Eikö jumalauta edes saatais viettää joulua!
-Ei. Meillä ei ole syytä, eihän meillä ennenkään maailman tuhoamiseen mitään tärkeämpää syytä ollut, sanoi Hitler ja leijui lähemmäksi Stalinia ja jatkoi;
-Sinä voit Josef lopettaa ton roolin.
-Ah, kiitos, nyökkäsi Stalin. Huone vavahteli, kun Jorman vartalon jalat katosivat ja muuttuivat pikkuhiljaa vihreäksi usvaksi.
-Vittu, ei oo todellista. Ootte te kyllä aika pellejä... Mitä te minusta haluatte?
-Yksikin aikeista tietoinen on liikaa. Ja jos vaikka sattuisit löytämään Pukin, olisi suunnitelmassamme aukko, joka estäisi sen toteuttamisen, totesi Hitler rauhalliseen sävyyn.
-Ja nyt, nainen. Ennen kuin virkavalta ehtii paikalle. Lähdet meidän mu...
-TURHA YRITTÄÄ, saastaiset munapäät, kuului ääni ovelta. Siellä seisoi ihmemies McGyver. Hän asteli kohti demoneita varmoin askelin, rohkea ilme kasvoillaan, joka sai Muorin kosteaksi ja luottavaiseksi kaiken pelon ja sekasorron keskellä.
-EI JUMALAUTA! Miten sä pääsit tänne. Missä sä olet ollu. EI vittu, ei, huusivat demonit yhtäaikaa.
-It's not your bussines, murisi McGyver ja heitti demoneita tyhjällä limsapullolla, johon oli sidottu paalinarulla kaksi tulitikkua ja sytytyslanka. Demonit tarttuivat kiinni toisistaan pelokkaana kun pullo hitaasti lensi kohti heitä.
-NYT MUORI! huudahti McGyver, kaappasi Muorin kainaloonsa jua juoksi täyttä häkää ulos rakennuksesta. Kuului kimeä ujellus ja kaksi usvaa pöllähti ulos kahvilasta.
-NATSINEUVOSTOLAISET AMPAISEE TAAS MATKOIHINSAAA...... Pim.
-Wou. Mitä siinä oli, sinä komea pelastajani.

-Ei mitään erikoista, kotitekoinen pikku coctail. Ilmasta ja sanoista valmistettu, totesi McGyver ja lähti hurjaan juoksuun Muorin voihkiessa jännityksen riemusta kainalossaan.

12. Päivä - Muori tuli Stadiin

Juna saapui kolme tuntia aikataulustaan myöhässä Helsingin rautatieasemalle. Muori kirosi valtion rautateiden talvista hidastelua, ihan kun ei olisi muutenkin kiireellistä pelastaa joulua. Hänellä ei ollut mitään tietoa, mitä pitäisi tehdä, tai mihin pitäisi mennä.
-Perkeleen perkele... Miks en keksiny parempaa suunnitelmaa, kun vaan lähteä summamutikassa tänne Hesaan ja pukeutua huomiota herättämättömästi. Tällä kertaa juna ei sentään jumittunu keskelle korpimetsää, kuten pari vuotta sitten, puhisi Muori itsekseen. Hän oli pukeutunut nuorekkaasti mustiin legginseihin, punaisiin Ugg-bootseihin ja keltaiseen jätesäkkikankaiseen hupputakkiin.
-Hmm.. Mitäs muistan siitä paskapukista viimeksi.. Ainiin. Se oli laihtunut niin paljon, että näki viimein jormansa... Jorma... Hmm... Jorma Uotinen! Vittu mä oon nero, Jorma Uotinen, etin Jorma Uotisen, huudahti Muori innoissaan ja naisen pomppiminen herätti rautatieasemalla hengailevissa puliukoissa ja kerjäläisissä suurta hilpeyttä. Eräs kerjäläisistä tuli Muorin luo pyytämään lanttia hernekeittopurkki kädessään, mutta Muori huitaisi miestä valkoisella käsilaukullaan.
-Hienot naiset eivät jakele, tokaisi Muori ja lähti kävelemään lumisille kaduille mietiskellen, missä herra Uotinen mahtoikaan asua.
-OI VITSI MIKÄ MILFFI! huudahti nuori poikajoukko ja juoksi Muorin luokse kuola valuen. Päästä jalkoihin Lacosteen pukeutunut pystytukkainen poika yritti kouraista Muoria legginssien tiukentamasta takapuolesta, mutta ikäväkseen koki saman kohtalon, kuin aseman kerjäläinen.
-Ei vitun idiootit! Mitä te teette! Hienoa naista käpelöitte, kuin mitäkin kadun naista! Minä en ole prostituoitu, enkä alennu teidän kaltaisten junkkarien käsittelyyn, sähisi Muori kuin villikissa ja jätti pojat nuoleskelemaan näppejään.
Muori kaivoi laukustaan puhelimen ja soitti numerohakuun kysyäkseen Jorman puhelinnumeroa. Ystävällinen henkilö yhdisti samantien puhelun.
-Hiphei, Uotisen Jorma, Jorma Uotinen puhelimessa!
-No terve, Jorma... Muori tässä.
-Oo Muoriseni, sinä kiihkeä kissanainen! Ihanaa kuulla sulosointuista ääntäsi.
-Joopa joo, jätä lipomiset jollekin muulle. Osaan itse pyyhkiä perseeni! Mutta, asiaan. Mihin helvettiin Pukki on mahtanu kadota. Yhteyttä ei saa, en ole kuullut siitä mitään, sitten viidennen päivän, kysyi Muori äkäisenä.
-Voi Muori, Muori, Muori. Pukki on vihainen sinulle, sanoit aika ilkeästi.
-VOI JUMALAUTA. Saatanan mulkku. Nyt sanot, mitä tiedät, tai tanssin sun edessä osaamattomasti sambaa.
-EI! Et voi tehdä sitä minulle, mikään ei ole niin kamalaa, kuin kamala tanssi, voivotteli Jorma puhelimen toisessa päässä.
-Sitten olisi parasta alkaa laulaa totuuksia.
-Hyvä on, hyvä on. Tule luokseni, niin kerron kaiken, mitä tiedän. Saavu Cafe dAmDaMiin tunnin kuluttua, sanoi Jorma ja löi puhelimen kiinni.
-Saatanan idiootti, Muori päivitteli.

Viekkaasti virnuileva Jorma juoksi huoneistonsa alakertaan. Avasi tanssivaatekaappinsa oven ja veti koukusta. Kaapin takaseinä aukesi, sen takaa paljastui alaspäin vievät portaat. Ahtaassa käytävässä haisi voimakas rikki ja portaiden päässä oli suuri panssaroitu ovi. Jorma painoi kätensä tunnistimeen, joka näytti tunnistettua. Hitaasti ovi aukesi ja hän näki murheissaan olevan Pukin istumassa köytettynä tuolilla.
-PERKELEEN PETTURI!
-Ei, vaan perkeleen apuri. No, Pukkiseni. Vaimosi on hädissään. Näen hänet tunnin kuluttua. Sinun sulosääresi, tulee treffeille minun kanssani.
-Jumalauta. Saisit tuta vihani, jos vain pääsisin irti näistä bondage-köysistä.
-Turha toivoa sitä, Pukki. Minä tuon pian Muorin tänne sinun seuraksesi. Jos hän ylipäätään selviää...

Muori istui Cafe dAmDaM pöydän ääressä juomassa cafe lattea. Kun hän näki Jorman tulevan ovesta sisään, joka kaivoi taskustaan Zipon, avasi tämän. BOOM. Räjähdys levisi ympäri kahvilaa. Kaikki oli hiljaista.

11. Päivä - Kohti Jerusalemia

Tiistaisen suuren Tukiais-illan kirkosta eroamisluvut ovat masentavan suuret. Päivi Räsänen on tehnyt jo jonkin sortin maailmanennätyksen ihmisten lukumäärässä, jonka hän on ajatuksillaan saanut kirkosta eroamaan.
-Voi hitsinpimpulat. Olen väärin ymmärretty. Miksi kukaan ei kuuntele minua. Mitä minun täytyisi tehdä. Herra auta minua hädän hetkellä, nyyhki päivi makuuhuoneessaan.
Hän oli neuvoton. Poliitikon maine oli mennyt, eikä kukaan häntä enää uskoisi. Mutta jotain tarvitsisi kuitenkin kehittää Tukiaisen vauvan syntymän juhlimiseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Kansan tukea olisi turha odottaa, varsinkin suuressa Tukiais-asiassa.
-Voi näitä kadotettuja karitsoja. Paratiisiin ei taida olla kovinkaan paljoa lippuja enää jaossa. Ja nämäkin liput, tie pelastukseen, kansa heittää ennemmin kaatopaikalle, kun tulee minun johdollani pelastukseen.
-Yes...
-...kansamme...
-... on hyvin omituinen. Voisimmeko kaapata lapsen itsellemme ja antaa hänelle hyvä kristillinen kasvatus. Minä toisaalta uskon, että Tukiainen on upea, neitseellinen äiti tuolle pikku pelastajallemme, sanoi sisälle tulevista profeetoista viimeisin, Antti Kurhinen.
-Tuskin se kävisi laatuun. Ei Herra anna meille sellaista taakkaa kannettavaksemme. Jokaisella on rooli tässä elämässä. Minun tehtäväni on levittää ilosanomaa ja olla hyvä johtaja.
-To-to-totta, Päivi. Minunkin tehtäväni on ollut hyvä johtajuus ja toimia naistenkaatajana. Syntiset naiset, jotka lankojeni juureen ovat langeneet ovat raivanneet tiensä kadotukseen. Minä tunnen olevani vain objekti, täs-tässä syomen kataisessa kansakunnassa, totesi Matti Vanhanen syöden samalla uuniperunoita.
-Niin, Mattiseni. Hmm. Nyt kyllä taisin keksiä.
-What...
-...sä...
-...keksit?
-Matkustamme verorahoilla, yksityiskoneella Jerusalemiin. Sieltä edellinenkin tarina sai alkunsa. Siellä asuu hyvä ystäväni Sheikki Ali-Hässin. Hän on tunnettu pelastajien tutkija. Hän on tutkinut mm ihmemies McGyveria, Teräsmiestä ja tietysti Jesseä, totesi Päivi kyyneleitä pyyhkien, töräytti nenäliinaansa ja lähti kävelemään huoneesta ulos. Päivi asteli keittiöön, kaivoi esiin puhelimensa ja soitti ystävälleen Jerusalemiin.
-Sheikki Ali-Hässijän tutkimuskeskus hyva ilta.
-Räsäsen Päivi tässä morjensta. Mä soittelisin vaan sellasta, että passaisko tulla vähän kylään. Meillä ois täällä Suomessa syntymässä vapahtaja ja tarttis saasa vähän suunniteltua, miten teemme vapahtajan tulemisesta arvoon sopivan.
-Oo paiva Paivi. Mina olla taalla minun kotona. Sina voida tulla millon sinu huvitta. Milla sina oikein tanne tulla.
-Verorahoilla tietysti, otan torkkupeiton mukaan, että voin nukkua lentokoneessa.
-Aivan, aivan. Mina ummarta. Sina voida tulla heti, sanoi Ali-Hässin, jonka puhetta häiritsi voihkimiselta kuulostava taustamelu.
-Selvä. Minä ja profeettani lähdemme heti lentokentälle.
-Hienoa, hienoa. Me nahdan tassa pian. Tuut tuut tuut tuut...
-Noniin profeetat, nyt lähdemme kohti Jerusalemia. EIköhän me vielä saada Tuksun lapselle sen ansaitsema huomio.

-Arvon matkustajat. Pahoittelemme lentojen viivästymistä. Lentäjät ovat jääneet lakkoon, koska he eivät saa pitää tuplapalkallisia kahvitaukoja. Lentoemännätkin ovat tuohtuneita saamaansa liian hyvään kohteluun ja ovat jääneet viettämään palkallista vapaapäivää. Huomioikaa kuitenkin se, että poliitikot saavat kulkea yksityiskoneillaan niin paljon kuin huvittaa, koska sehän on vain ja ainoastaan meidän kaikkien verorahoista pois.

-Tuo taisi olla meidän lento, totesi Päivi Räsänen ja kiirehti profeetat vanavedessään seuraten lentokentällä olevaan jumbojetiin.

10. Päivä - Juonipaljastuksia

Pukki avasi silmänsä. Hän oli kadottanut kaikki muistikuvansa, siitä mitä oli tapahtunut ja mikä päivä oli menossa. Hän yritti liikuttaa käsiään ja jalkojaan, mutta ei onnistunut ja huomasi lopulta istuvansa köytettynä tuolissa. Hänen päässään pyöri kuin karuselli. Ympäristössä oli voimakas rikin katku ja seinät oli piirretty täyteen erilaisia symboleita.
-Missä helvetissä mä mahdan olla, Pukki mietti ihmeissään, kun tajuttomuuden tunne alkoi pikkuhiljaa katoamaan ja tietoisuus todellisuudesta palautumaan. Hän yritti rimpuilla itseään irti jännittämällä vatsalihaksia, mutta liika treenaaminen on saanut lihakset kipeytymään. Pukki ei voinut kuin irvistää tuskasta ja luopua vapautumisyrityksistään.
-Perkeleen helvetin perse. Vittu... Kuka hullu mut on tänne sitonu... Varmaan joku, joka harrastaa bondagea, puhisi Pukki ja koitti hyppiä tuolilla muuten tyhjässä huoneessa kohti oviaukkoa. Ainoan valon huoneelle antoi himmeä halogeeni, joka alkoi Pukin edetessä rätsähtelemään päälle ja pois.
-Ei voi olla totta... Vitun val... PAM! Ovi pamahti auki. Pukki lennähti tuolin kanssa nurin ja huomasi, kuinka vaaleanpunaista usvaa tulvi sisään. Tuoli alkoi nousemaan takaisin ylös, eikä Pukin yrityksistä huolimatta liikkunut enää milliäkään. Timo T.A Mikkonen muotoutui hahmoksi Pukin eteen.
-Guten Tag, Joulupukki. Oletpas sinä somasti täällä käärössä. Ja parempi niin. On hyvä, että Päivi Räsänen saa työrauhan. Johanna Tukiainen taas saa kantaa lastani rauhassa, jonka eilen pistin pahasta hengestä sikisemään.
-Mitä sä Hitleri oikeen selität? Mitä... HITLER?
-Kunhan tässä lämpimikseni paasaan. Onneksi sain edes sinut kaapattua. Se vitun McGyver pääsi karkuun. Käsittämätöntä, miten onnistuu virittämään demoniansan villasukista ja rullasta jeesusteippiä.
-Hetkinen... Nyt alkaa selkenemään. McGyver selitti mulle jotain demoneista... Ja Päivi Räsänen luulee, että Tukiainen odottaa jotain vapahtajaa, mietti Pukki kuumeisesti ja yhtälö alkoi selvitä. Hän katsoi irvokkaasti hymyilevää demonia silmiin ja katseen voima pakotti Pukin irrottamaan silmänsä siitä.
-Pukki. Olet nero. Tosin et osannut arvata, että Jorma Uotinen on myöskin meidän listoilla. Hän houkutteli sinut pitämään megazumbaa, sanoi demoni ja hymähti, kun Pukki sätti itseään typeryydestään.
-Ei jumalauta. Olishan mun pitäny arvata, että siinä äijässä on jotain hämärää. Se vaikutti kerrankin siedettävältä. Se ei ole kovinkaan normaalia.
-Niin, Pukkiseni. Kaikki on tarkoin suunniteltua. Heti, kun huomasimme Tukiaisen maininneen Seiskalle, olevansa raskaana, kehitin juonen. Jätin hiihtoliiton dopingit Aslakin baarin takapihalle sinun löydettäväksesi. Villiinnyit urheilusta. Ja kuulimme myös Zumban maineesta, joten manipuloimme Halosen pitämään linnankutsujen sijaan megazumban.
-Mutta... Mitä vittua... Miten McGyver tähän liittyy?
-Ah. Ihanaa kun olet noin utelias... Olinkin juuri tulossa siihen. Hän on ollut pahin vihollisemme jo vuosisatojen ajan. Hän hallitsee maailman järjestystä. Tekee mahdottomasta totta. Ja tiesitkö Pukki, sinä olet myös tärkeä osa tätä suunnitelmaa, sanoi Hitler ovela ilme kasvoillaan.
-Mitä helvetin suunnitelmaa?
-Juuri sitä, helvetin suunnitelmaa. Punaiseen paholaisnuttuun pukeutuva viaton mies. Kun sinut tuhoaa samaan aikaan, kun poikani syntyy, ei maailmalla ole enää mitään toivoa. Ja tämä vuosi on valittu. Tämän suunnitelman voi toteuttaa ainoastaan 800 vuoden välein ja sinua ei viime kerralla ollut olemassa, eikä niin voimakasta demonia ollut olemassa, kuin minä, totesi demoni rauhallisella äänellä ja katosi usvana Pukin luota.

-Vittu, miksen kuunnellut Muoria. Miksen kuunnellut McGyveria, sanoi Pukki ja purskahti epätoivoiseen itkuun.

9. Päivä - Demoni

-Mä ooon löööppiiijulkkiiis vaaaain. Olen kaunis, hurmaava, rakastettu blondi. Ja odotan vapahtajaa, niinhän Päivi sanoi. Hihihi. Harmi, kun Päivi ei tiennyt, etten edes ole ollut raskaana. Mutta ei se mitään, sain lisää huomiota, paljon kaipaamaani huomiota. Olen kaunis ja suloinen pikkukisu, mirri, jota kaikki haluaa, selitti Johanna Tukiainen peilikuvalleen samalla kun levitti herppesvoidetta huulelleen.

Tuksu siis oli kusettanut kaikkia, no, mitäs sellainen ihminen ei tekisi huomion eteen. Hän siirtyi pois peilin edestä ja asteli asunnossaan ympyrää, tansahteli seksikäs alusvaatekerta päällään erittäin epäseksikkäällä vartalollaan. Johannalle tuli erittäin kylmä tunne, että joku tarkkaili häntä, vaikka oli asunnossaan aivan yksin.
-Huh. Demonit varmaan taas tanssii ympäri huonetta. Pelottaa. Mahtaakohan Seiskan toimittaja vastata minulle, hän sanoi ja otti puhelimen kouraansa, mutta kenttää ei ollut. Huoneen valot alkoivat välkkyä ja Tuksu joutui pakokauhun valtaan. Hän juoksi ovelle, joka meni aivan nenän edestä lukkoon, eikä auennut, vaikka sitä kuinka riuhtoi.
-IIK! Kuka täällä on. Mene pois! Etkö tiedä kuka olen! Johanna Tukiainen! Ettekö te tiedä, vittu! Ilkka Kanervan salarakas, lööppijulkkis! Suomalaisten lempihahmo, huusi Tuksu hätääntyneenä valojen välkkeessä. Ikkuna räsähti auki ja sieltä ilmestyi vaaleanpunaista usvaa. Se kiersi Tukiaista, kuin kissa kuumaa puuroa, kunnes muotoutui naisen eteen hahmoksi. Hahmolla oli yllä armeijan vaatteet, ja kalpean naaman tunnisti Timo T.A. Mikkoseksi, vaikka kasvoille olikin kasvanut Hitlermäiset viikset.
-Schaisse! Tuxu! hahmo sanoi ja katseli punaisilla silmillään Tukiaista, joka laski alleen.
-Mi-mitä sinä minusta haluat?
-HILJAA! Minä olen Hitler, Helvetistä. Valtasin itselleni tämän hahmon...
-Ai Timon?
-Hiljaa, Pumba! Minä puhun, sinä kuuntelet, Hitler huudahti sylkien Tukiaisen kasvoille ja herpes levisi räjähdysmäisesti isommalle alalle naamaan.
-Ku-kuuntelen, pääsenkö tällä Seiskaan? kysyi Tukiainen toiveikkaana lisäjulkisuudesta, mutta älysi viimein olla hiljaa, kun hahmo kohotti kättään-
-Sinä olit sanonu olevasi raskaana... Siltä kyllä vähän näytätkin.. Mutta, tiedät itse ettet ole, vai? No. Tässä sinulle uutinen, pian olet. Odotat lasta minulle, se syntyy jouluaattona...
-Mutta hei, Hitler, eihän me olla oltu edes silleen? Tiätsä. Silleen kivasti, mmm oot sä kyl komee...
-NYT SE NAAMA UMPEEN PERKELE! Ei siinä tarvii naida, että tulee raskaaks. Sä sikiset pahasta hengestä, kyllä, minusta. Tämä demoninen lapsi syntyy jouluna, että minä vihaan joulua...
-Mä en nyt ymmärrä...
-YLLÄTYS, ETTET YMMÄRRÄ! Helvetti sentään... Mun tarvii ainoastaan puhaltaa sua kohtti näin, sanoi Hitler ja puhalsi suunnattomalla voimalla päin Tukiaista, joka henkäyksen voimasta pyllähti maahan ja vatsa kasvoi vielä enemmän. Tukiainen kosketti hämmentyneenä mahaansa, josta kuului kuiskaus;
-Päivi... Päivi... Olen tulossa. Pelasta vain minut...
-HAA! Isänsä poika tulossa. Ensin ollaan niin viatonta ja sitten kun ei tahtoa saada läpi, tuhotaan koko planeetta. Ja planeetan tuho alkaa jouluna, kiitos sinun, Tuxu, totesi Hitler ylpeyttä äänessään.
-Mi-miksi juuri minä kannan demonia?
-Koska sinun uskottavuutesi on mennyt jo aikaa sitten ja sinusta kamalampaa julkisuudenhakijaa ei taida löytyä, vastasi Hitler, muuttui vaaleanpunaiseksi usvaksi kadoten ikkunasta ulos. Tukiainen katseli hahmon katoamista yön pimeyteen järkyttyneenä ja pyörtyi lattialle.

8. Päivä - Muori muistelee

-EI JUMALAUTA! Pukki on TAAS kerran hukassa. Miten näin voi aina käydä. Joka ikinen vuosi. Joka päivä ja joka vitun yö... Miten voi joku kadota lavalta! Tämä onnistuu vain ja ainoastaan mun mieheltä. Miks just mun mieheltä! Miks mun mies ei voi olla normaali! Vaahtosi Muori lukiessaan uusinta sanomalehteä, Korvatunturin Kajahdusta, joka ilmoitti Pukin salamyhkäisestä katoamisesta. Hän nousi pöydän äärestä, meni pihalle ja asteli aittaan, jonne oli rakennuttanut itselleen oman tilan saadakseen pientä rauhaa Pukin kuntoiluhöpinöiltä. Hän laittoi CD-soittimen päälle toistamaan lempilevyään, Motörheadin Ace of Spadesiä ja istahti nojatuoliinsa puhelemaan pöydällä maljakossa uiskentelevalle kultakalalle.

-Joskus musta kyllä tuntuu siltä, että miksen mä ota eroa Pukista ja lähde jonkun toisen mukaan. Tai ryhdy vaikka lesboks, pääsis linnanjuhliinki. Ja sehän on nykyään in... Mutta no, onhan tässä 200 vuoden aikana koettu yhdessä kaikenlaista. Enkä varmaan ihan heti löydä samanlaista Pukkia. Se taitaa olla tämä 2000-luku, sekoittanut miehen pään aivan täydellisesti. Kirottu megazumbamikävittu. Toisaalta se kääpä on tuottanu mulle niin vitullista stressiä kaikenmaailman villityksillä ja alamäillään. Silti mä oon pysyny sen vierellä... Autoin sen pois alkoholismista, pelastin sen kanssa maailman, vaikka vaikeuksia olikin...
Muori huokaisi ja nousi ylös tuolistaan ja katseli, kuinka kala törmäili uudestaan ja uudestaan maljakon pintaan. Hän käveli lipaston luo ja kaivoi sieltä vanhan albumin, jonka kansi oli kulahtanut melkein puhki. Siinä luki 'Joulupukki ja joulumuori - joulunpunaista'. Hän avasi ensimmäisen sivun, jossa oli Pukin kirjoittama runo.

Oi sa Muori oot valo mun elämän,
hohkaat valoo lailla Petterin nenän.
Pidän sust' kuin lapsi lahjoista,
kieltä en saa irti sun piparista.

Luistat liukkaasti kuin rekeni uusi,
ihana on hajuvetes tuore joulukuusi.
Sinulle ma mun rakkauttani vannon,
sulle aina annan kautta kiven ja kannon.

Kyynel valui Muorin silmänkulmasta, kun hän lukaisi runon ja alkoi katumaan rumia sanojaan, jotka päästi suustaan viimeisenä iltana kun viimeksi puhui miehensä kanssa. Hän käänsi sivua ja katseli ensimmäistä mustavalkoista valokuvaa. Siinä Pukki oli osallistumassa ensimmäiseen rekiralliin. Tuolloin Muori toimi niinsanottuna griptyttönä ja oli Pukin vierellä bikiniasussa näyttämässä lähtönumeroa. Toinen kuva oli vanhasta Korvatunturin päärakennuksesta ennen remonttia ja se toi Muorille mieleen useita muistoja. Hän selasi kaikki kuvat läpi ja muisteli menneitä aikoja.
-Liittomme kestää tämän. Vaikka Pukki on usein täysi mulkku, hän on silti minun oma Pukkini, vittu sentään, kun oon näin herkkä. Mutta oli miten oli, kalaseni, minä menen ja etsin Pukin, keinolla millä hyvänsä. Olen tehnyt sen ennenkin, päätti Joulumuori, vei albumin takaisin lipaston laatikkoon ja astui ulos huoneestaan sulkien oven perässään.

7. Päivä - Oops Päivi did it again

Päivi Räsänen oli kotonaan raskaan megazumban jälkeen. Pyhä seitsemäs aamu oli saapunut ja aurinko loisti säteitään saaden valkean lumen kimaltelemaan. Tänään olisi suuri päivä. Hän päätti profeettoineen astua uudestaan Ajankohtaisen kakkosen syövereihin. Ja tänään teemana ei olisi homoilta, vaan Johanna Tukiaisen odottama vapahtaja.

-Herra antaa minulle voimaa. Minun on päästävä tästä kurimuksesta. Vielä minulle koittaa se hetki, jolloin minut tunnetaan seuraavassa testamentissa Pyhänä Päivinä, mutisi Päivi itsekseen aamiaispöydän vieressä ja luki lehteä. Siinä kerrottiin, kuinka megazumban pitäjä Joulupukki, oli äkkiä kadonnut tilaisuudesta;
Kun Pukki oli vetänyt viimeiset liikkeet lavalla, oli kuulunut posahdus. Lava verhoutui savuun, jonka sankkuus saattoi usean hengästyneen julkimon pahaan sairauskohtaukseen. Savun kadottua myös Joulupukki oli kadonnut, kukaan ei ollut kännisten huutojen vuoksi edes kuullut yhtään mitään. Suurinta hämmästystä tilanteeseen toi lavalle tehty teksti "Demoni tulee - pelastus ei." Näin tilannetta kommentoi megazumbaan kutsuttu Jani Toivola ja hänen puolisonsa Mr. Gay Finland;
-Siis aivan kamaalaa. Ihan hirveän kauhistuttavaa. Joulupukki. Voi voi. Miksi kaikki komeat pojat viedään. Ei, mä en kestä. Siis aivan kamalaa.
-Hah, Toivola on nössö, sanoi Päivi vihaisena siitä, miksi edes homoja oli päästetty noinkin hienoon juhlaan.

Ilta saapui, Päivi profeettoineen tapasi Olympiastadionin uumeniin tehdyssä Tukiaishuoneessa. He polvistuivat alttarin eteen ja lupasivat Tuksun kuvalle tekevänsä tästä uuden pyhän vapahtajan äidin. Näin on asioiden mentävä. Vielä Suomen sokeat karitsat huomaavat, että heillä on uusi pyhä ihminen, joka vie kansan kadotuksesta pelastukseen.
Joukkio poistui hiljalleen stadionilta ja lähtivät kohti Yleisradion studiota, jossa kuvattaisiin suora lähetys Ajankohtaisesta Kakkosesta, joka kantaa nimeä Tukiais-ilta. Päivillä oli perhosia vatsassaan, koska hän muistaa varsin hyvin viime kerran.
-Minulla on rohkeutta tehdä tämä, kansani vuoksi. Vien heidän Tukiaisen kanssa valoon.
-Yes...
-...sinä...
-...viet, totesivat profeetat vuoron perään ja he astuivat sisään studioon. Kukaan paikalla olijoista ei halunnut kätellä Päiviä, eikä profeettoja, vaan tyytyivät nauramaan halveksuvasti. Vittuuntunut joukkio istui studion sohville, kunnes alkutunnus lähti käyntiin ja juontaja toivotti katsojat tervetulleiksi suureen Tukiais-iltaan.
-Päivi Räsänen ja profeetat. Tänään puhutaan siis ilmeisesti vaalitukiaisista? kysyi juontaja pureskellen lyijykynäänsä.
-Ei. Ei mitään sellaista. Vaan Johanna Tukiaisesta, sanoi Päivi rauhallisesti profeetoiden greogoriaanisella säestyksellä.
-Mitä helvettiä? Johanna Tukiaisesta.. Eikö...
-Piti. Mutta rukoillen pyysin lupaa pieneen valheeseen. Koska tarkoitusperäni on hyvä
-Jahas, mitäs hyvää siinä sitten mahtaa olla? sanoi juontaja ivallisella äänellä.
-Tämä kansa saa pelastuksen. Johanna Tukiainen odottaa vapahtajaa. Taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen. Jouluaattona. Pääsemme vihdoin valoon. Tämän kansakunnan sokeat karitsat. Olemme vailla paimenta. Jopa me, eduskunnan suuret päättäjät ja valtion päätöselimet, selitti Räsänen rauhallisella äänellään, joka rupesi värisemään loppuakohden, kun hän näki ohjelman äänittäjien hajoilevan nauruun lattialla kierien.
-Vai niin. Pelastuksen. Johanna Tukiaisestaaahha hahaha haaahahaha EI VITTU MÄ EN KESTÄ!
-Kyllä. Pelastuksen.
-Yes...
-...saamme...
-...pelastuksen, jatkoivat profeetat yrittäen tukea Päiviä hädän hetkellä.
-Haahaha, naurahti juontaja naurun kyyneleitä silmissään ja sanoi, että linjalla on soittaja.
-Pärkkee. Paavo Anttila tässä Raumalta terve. Pärkkee ku minä vuonna 2010 katselin homoiltaa, ajattelin että pärkkee, Päivi oot idiootti, mutta en eronnut kirkosta silloin. Nyt minä kyllä eroan, jos Tuksusta on joku vapahtaja tulossa, se ei ole hyvä merkki, totesi vanhan kuuloinen mies puhelimessa ja löi luurin kiinni.
Juontaja katsoi Päiviä ja profeettoja huvittuneena ja sai korvanappiinsa tiedon;
-Juuri tulleen viestin mukaan kirkosta on eronnut viimeisen viiden minuutin aikana 5000 ihmistä.

6. Päivä - Stadionin uumenissa

On itsenäisyyspäivä ja Tarja Halonen istui työhuoneessaan odottamassa illalla alkavaa poikkeuksellista juhlatilaisuutta. Hänellä oli päällään huippusuunnittelijan suunnittelema verryttelypuku, joka oli väriltään vihreä ja sitä koristi sateenkaarenväreissä olevat kimalteet.
-Penaa. Joko Pukki on tullu Kolvatuntulilta? Pitäis mennä pian sinne stadionille ja valmistautua illan kättelyselemoniaan pienellä käsiliikunnalla ja Mannelheim dlinksulla, kysyi Tarja samalla kun katsoi kutsuvieraslistaa ja tietokoneella pyörivää Zumba DVD:tä
-Ei ole vielä näkynyt. Minä voin mennä soittamaan Joulupukin työpuhelimeen josko se partaveikko sattuis vastaamaan, huudahti Pentti kylpytakki päällään. Hän oli astumassa ovesta juuri ulos, kunnes ovi äkkiä avattiin ja se kolahti Penttiä päähän, joka kaatui ärräpäätä päästellen maahan.
-Morjensta pöytään Tarja puppeli. Tässä nyt ollaan kuten sovittiinkin. Pukki meni käymään vessassa, mutta tulee pian, sanoi Jorma ja hyppäsi taas ilmaan päättäen loikkansa hallittuun spagaattiin.
-Hienoa Jolma. Lähdetään saman tien, että ehdimme kunnolla käydä illan suunnitelmat läpi, Tarja vastasi nousten pöydän äärestä ja auttoi miehensä ylös maasta ja sanoi, että Pukki löytyi jo.

Nelikko saapui Olympiastadionille, jonka sisäänkäynnille oli levitetty jo pitkä punainen matto, josta Joulupukki oli tietenkin erittäin otettu, koska onhan punainen joulun väri. Ainoa häiriötekijä oli oven pielessä ollut keltainen lumi.
Pukkia jännitti suunnattomasti, jonka vuoksi hän ramppasi yhtenään vessassa ja kävi vähän väliä maistelemassa oliko urheilujuomabooli tarpeeksi tehokasta. Hän ei jaksanut kuunnella Tarjan opastusta, vaan luotti omaan kahden Zumbatunnin tuottamaan taitoonsa.
-Hemmetti sentään. Vois niitä vieraita sitte jo pikkuhiljaa alkaa tulee tänne. En jaksa perkele odottaa enää, manaili Pukki yksikseen kävellen stadionin pukukoppikäytävällä. Hän potkaisi lattialla olevaa tölkkiä ja katseli jalkojaan keskittyneenä, kunnes törmäsi johonkin. Pukki katsoi ylöspäin ja tunnisti edessään seisovan hahmon ihmemies McGyveriksi.
-Mitä vittua! huudahti Pukki ihmeissään ja mies tukki Pukin suun lankakerällä.
-Hiljaa, mies. Eihän sinua pitäisi olla olemassakaan, sanoi McGyver yllättävän hyvällä suomen kielellä. Pukki sylkäisi kerän suustaan ja vastasi miehelle;
-Helvetti ei kuuluis suakaan!
-Jopas sitä nyt isotellaan, no, kyllähän tuolla mahalla pitääkin. Tosin olen seurannut sinua koko alkaneen kuukauden ja tiedän sinun olevan oikeinkin hyvässä kunnossa.
-Saatanan stalkkeri!
-Paraskin puhuja, sinä perverssi lähetät tonttuja kurkkimaan lapsia ikkunoista.
-ERI ASIA!
-HILJAA! Kuuntelehan hetki. Sinusta tulee olemaan vielä paljon hyötyä.
-Hyötyä missä helvetissä, kysyi Pukki hämillään, kuin mies joka näkee vakikapakkansa sulkeutuneen.
-Tule mukaan, niin näet, sanoi McGyver napaten Pukkia hihasta ja veti hänet käytävän päähän erään suuren oven eteen jossa oli kyltti P. Räsänen. Ovi oli lukossa, joten McGyver teki siihen tiirikan Joulupukin parranjouhesta, törkkäsi sen lukkoon ja veti oven auki.
He katsoivat sisään, ja näky oli mykistävä. Huone oli täynnä Johanna Tukiaisen kuvia ja perällä oli pieni alttari jonka päällä paloi kynttilöitä pienen ristin vieressä jonka eteen oli aseteltuna viime torstainen 7 päivää-lehti.
-Mitä vittua tämä tarkoittaa. Sairasta! Hyi, Tukiainen on ruma kuin, no, eihän niin rumalle edes keksi vertauskuvaa.
-Noh noh, Pukki. Tämä tarkoittaa sitä, että... Maailma tarvitsee meitä. Päivi Räsänen on saanut päähänsä, että Tuksu odottaa uutta vapahtajaa, sanoi McGyver ja Pukki repesi nauramaan.
-Aaaahaha, vuoden paras... Vapahtaja... Tuksusta! EI vittu!
-Niin... Naura vielä kun voit. Sillä Tuksu odotta oikeasti demonia...
-MITÄ! Uskotko sä iso mies demoneihin?
-Kyllä ja uskoin myös joskus Joulupukkiin, tokaisi ihmemies takaisin ja jatkoi;
-Mutta, en häiritse sinua tämän enempää. Mene ja pidä ihmisille Zumba, joka verorahoillanne on kaikille turhille järjestetty.
-Pidän. Mees nyt siitä sitten. Mun tarvii keskittyä, vastasi Pukki kääntyen kannoillaan.
-Mutta usko minua, olenhan ihmemies. Maailma on vaarassa ja se tarvitsee meitä.

5. Päivä - Joulupukki Zumbaan jo käy

Viides aamu valkenee Korvatunturilla. Aurinko nousee kukkuloiden takaa ja sylkee säteitään Pukin ja Muorin makuuhuoneen ikkunasta sisään. Takapihalla kukko kiekuu komeasti herättäen pihapiirin väen uuteen päivään. Muori hieraisee silmiään ja ottaa silmälasit yöpöydältään.
-Pukki, on aika nousta, Pukki... Mihin se äijänkäppänä taas on kadonnu... Ei oo totta, ei vittu, ei oo totta, totesi Muori tympiintyneenä, kun huomasi Pukin nousseen ylös ennen häntä.
Vastaus kysymykseen löytyi heti olohuoneesta. Kukon laulun takaa paljastui ensin Eric Brytzin kappale Call On Me ja sohvan takana Pukki oli vihreät trikoot päällä alustallaan ja harjoitti selällään erinäisiä liikkeitä.
-Huh. Hah. Huh. Hah. Huomentah. Huh. Hah. Muorisenih, puhkui Pukki intoa täynnä, kääntyi mahalleen alkaen nostella takapuoltaan ylös ja alas.
-Joopa joo... Huomenta vaan... Millon toi sun villitys oikeen loppuu? Usko jo, susta ei tuu mitään Arnoldia. Mä tiedän sen, koska olin sentään mukana Terminaattor elokuvien kuvauksissa.
-Tämähän on vasta alkanuh, hah, huh hah. Näin eilen muuten Jorman, vastasi Pukki ovela ilme kasvoillaan.
-MITÄ? Ootko sä muka niin paljon laihtunu? kysyi Muori hämillään ja siirtyi keittiöön keittelemään puuroa.
-No en. Eiku. MITÄ? Muori perkele... siis Uotisen Jorman. Minä, Joulupukki, voimistelijoista villein, jumppaajista jumalaisin, oikea mastedontti, näin eilen Uotisen Jorman, puuskutti Pukki tehden samalla vatsalihaksia ja pääsi hädin tuskin kymmenettä kertaa ylös.
-Ahaa... Vai Uotisen Jorman.. Hahaha, hymähti Muori kattilan äärestä.
-Jep. Se pyysi mua huomiseks vetää stadikalle vähä megazumbaa. Lähden tästä kohta rautatieasemalle, sä voit tulla mukaan tai jäädä tonttujen kanssa vähän tänne hoitaa taloutta.
-Megamikävittu? kysyi Muori yhtä ihmeissään kuin Pukki kuullessaan ensimmäisen kerran Zumbasta.
-Treeniä. Ihan hemmetin siistiä treeniä. Sellasta tanssijuttuu. Siellä olin eilen koko päivän, Joulutelevision studiolla harjottelemassa Uotisen Jorman kanssa. Tänää on illalla harjotukset ja sitten huomenna pidän koko juhlavastaanotolle megazumban! vastasi Pukki nousten samalla ylös venyttelemään.
-Ei oo totta, ei vittu, ei oo totta. Haaahahaha. Sinä? Joulupukki, vetämässä treeniä! Haaahaha, salli mun nauraa! Tolla vartalolla! repesi Muori nauramaan ja kaatoi vahingossa puurot lattialle, jonka jälkeen kaatui itse perässä nauraen vedet silmissään.
-On siinäkin mulla vaimo! Minä lähden nyt Helsinkiin, sinä saat jäädä tänne, en ota tuollaista naista mukaan, joka ei arvosta miehensä panosta, huudahti Pukki pettyneenä Muorin käytökseen, asteli ovesta ulos ja juoksi kauas horisonttiin.
-Kyllä se vielä takaisin tulee, tokaisi Muori keittiöön asteleville tontuilleen, jotka olivat visusti yrittäneet vältellä joutumasta keskusteluun.
Pukki asteli alkaneessa lumisateessa kylmissään, koska hän oli lähtenyt niin äkkiä, ettei huomannut vaihtaa edes vaatteitaan, joten päällään oli ainoastaan vihreät jumppatrikoot. Näky herätti satunnaisissa ohikulkijoissa suurta hilpeyttä, mutta Pukin murhaavan katseen ansiosta kaikki hihittelijät pakenivat niin pian näköpiiristä, kuin vain suinkin pystyivät. Hän saapui lopulta Joulutelevision studiolle, jossa Jorma odotti häntä sinivalkoisessa verkkapuvussaan.
-Uu, hottispukkihan se siinä! Hyvä että sulla ei oo ton enempää vaatetta, tässä sulle, sanoi Jorma silmää iskien pussin, jonka sisällä oli samanlainen verkkapuku. Pukki liikuttui silminnähden ja halasi Jormaa innoissaan.
-Hyh, mutta jospa kävisit eka suihkussa?

4. Päivä - Kolme profeettaa

Lumisessa metsässä keskellä ei mitään sijaitsevan hirsisen mökin pihalle on jätetty parkkiin uudenkarhea BMW. Mökin ikkunasta hohkaa kelmeä valo ja sisällä on Päivi profeettoineen.
-Ky- kyllä. Se se on täysin mahdollista. Herra on on tulossa ulos Johanna Tukiaisesta 24.12.2010. Tämä tämä on ihme, totesi vihreään kaapuun pukeutunut profeetta, jonka tunnisti kasvatetun parran alta Matti Vanhaseksi.
-Yes. He is our seiver, sanoi viisaalla ja vakaalla äänellään keltaiseen kaapuun sonnustautunut toinen profeetta. Tukevan oloisen hahmon arvasi heti amerikkalaisten järjen jättiläiseksi, Dr Philiksi.
-Niin. Pelastaja. Koin valaistuksen silloin, kun erosin Hennasta. Henna on turha julkkis, minä en, kuten ei ole myöskään Tuksu, totesi punaisessa kaavussaan nurkassa istuva kolmas profeetta Antti Kurhinen.
-Loistavaa! Fantastista. Tiesin heti. Seiska on meille uskovaisille tärkeä luku. Seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän luomispäivää ja tietysti Seitsemän päivää, joka on tärkein julkaisu heti Raamatun jälkeen, totesi Päivi Räsänen ja kaatoi lisää siunattua vettä profeetoidensa kuppiin.
Jotta tietäisimme miten nelikko on keskellä metsää, vilkaistaan takaisin edellispäivään.

Päivi astui sisään kolkkoon sähköhuoneeseen. Hän sulki oven perässään ja jäi seisomaan pimeyteen. Poliitikon sirrittävät silmät tottuivat pian pimeään, kun hän keskittyi kuuntelemaan, jos sattuisi jotain kuulumaan. Päivi katseli ympärilleen varovasti, kuin strippiluolaan matkalla oleva mies ja käveli varovaisesti eteenpäin hamuten valokatkaisijaa. Hänen kätensä osui johonkin limaiseen ja säikähdyksestä pääsi kiljahdus, joka kaikui ympäri huonetta.
-Voi voi, voi voi... tämä paikka pelottaa minua. Siunausta minulle, siunausta, mutisi Päivi hiljalleen ja pyyhki hikeä otsaltaan, jolloin limaa takertui etuhiuksiin. Syntien pelossa Päivi kuitenkin päätti olla kiroilematta ja keskittyi askeliinsa, jotka kopisivat hiljaisuudessa. Hän pysähtyi hetkeksi aloilleen, sulki silmänsä ja mietti hiljaa itsekseen, mihin olisi piiloutunut, jos olisi profeetta. Mutta kuten niin yleistä, poliitikon päässä ei juuri muuta liikkunut, kuin kaksi syvänharmaata aivosolua, jotka kohtaavat kerran kuukaudessa väläyttäen ajatusta pienestä palkankorotuksesta.
Hän luopui lopulta toivosta ajatustyön suhteen, avasi silmänsä ja säikähti kuollakseen. Noin viiden metrin päässä hänen edessään näkyi kolme hohtavaa väriä, aivan kuin liikennevalot. Punainen, keltainen ja vihreä, entisaikojen Tupu, Hupu ja Lupu.
-Kuka...
-...is...
-...siellä? kuului puhetta valomöykkyjen suunnasta, sormien napsautus, jonka seurauksena huoneeseen syttyi kirkkaat valot.
-AUUUU SILMÄT! Päivi tässä vaan, arvon profeetat. Wou, kustannuksissa ei ole täälläkään säästetty, hän totesi kun katsoi superkirkkaita valoja ja upouutta sähkökeskusta. Samalla Päivi nyrpisti nenäänsä, kun huomasi lattialla kuolleen rotan, johon oli ilmeisesti koskenut.
-Hello..
-...Päivi..
-...ystävä. Mitä haluat meistä? Olemme olleet täällä lukittuna siitä asti, kun aiheutit kirkostaeroamisbuumin, kysyi punaisessa puvussaan Antti.
-Tiesin, että jotain suurta on tulossa. Suurempaa sitten Matin lohkoperunareseptin keksimisen. Tarvitsen teidän apuanne, pian. Purkakaa tuo oksettava kasa, jossa olette ja tulkaa mukaani. Uusi pissipää Bemarini odottaa meitä pihalla. Lähdemme parin päivän matkalle, karkuun piilopaikkaamme. Matti, tulkkaa tämä Phillille, tohtori kuulapää ei kuitenkaan suomea ymmärrä.
-Mi-mihin me olemme olemme matkalla? kysyi Matti partansa takaa.
-Näet sitten. Piiloon. Nyt on kiire. Kansalle tarjotaan pelastusta. Pitää suunnitella... Tulemme katsomaan vapahtajan kantajaa itsenäisyyspäivänä. sanoi Päivi salamyhkäisesti ja asteli profeetat perässään ulos.

3. Päivä - Pukki aamulenkillä

Kolmannen aamun valjetessa Pukki oli noussut jo varhain. Muorin estelyistä huolimatta hän oli vetänyt jalkaansa kauhtuneet ja hikiset, harmaat Umbron verryttelyhousut. Diettiruokaa sisältäneen aamupalan jälkeen Pukki oli lähtenyt lenkkeilemään pitkin Korvatunturin metsiä korvanapit korvillaan kuunnellen ihmemies McGyverin tunnusmusiikkia saadakseen lisää energiaa piristämään suoritustaan.
-Diididiii dididiii, tää biisi on täyttä rautaa. Mun kehossa on rautaa. Mä oon rautaa. Jumalauta mä oon laihduttajien kruunaamaton kuningas. Painonnostajien paroni, jumppaavien jumalten johtaja. Lenkkeilijöiden liideri, perkele, olen oikea mastedontti! tsemppasi Pukki itseään, kun kiri jyrkkää mäkeä ylös ja näki edessä avautuvan Joulumaan. Hän pysähtyi hetkeksi kukkulan päälle ja veti keuhkonsa täyteen raikasta talvi-ilmaa ja sai kauhean yskäkohtauksen.
-Perkele. Tartten lisää douppii, insuliinii, pössyä. Ihan sama, köhköh, ei tää menoa haittaa, köhisi Pukki ja lähti liukumaan mäkeä alas jatkaakseen kevyttä aamulenkkiään. Hän ohitti jälleen Aslakin baarin ja katsasti takapihan, josko sinne olisi ilmestynyt lisää Suomen hiihtoliiton hylkäämiä dopingaineita tai anabolisia sterodeja. Kun niitä ei löytynyt, Pukki manasi hiihtoliiton päättäjät vässyköiksi ja juoksi pitkin suurta Joulumaan kävelykatua, joka ammotti tyhjyyttään. Syy tähän on kellonaika. Paikallinen Joulutelevisio esittää Zumbaa joka aamu ja ihmiset ovat nauliintuneet television ääreen kiinteyttämään kinkun syömisestä kasvaneita pakaroitaan.
Pukki hidasti vauhtiaan Joulutelevision rakennuksen kohdalla. Hän pyöritteli pakkasen punoittamaa päätään ja ravisteli kuurankukkasia valkeasta parrastaan.
-Joulutelevisio... Kaikkea sitä pitääkin. Mikä siinä kanavassa niin kiihottaa. Jumalauta, jos ei edes jakseta treenata, vaan katsotaan jotain televisiokanavaa, niin on se kum...
-Anteeksi, jos keskeytän sinut, höpöpoju, kuului ääni Joulupukin takaa. Se oli vanha tuttu, Jorma Uotinen. Hänellä oli päällään vaaleanpunainen röyhelöpusero ja tiukat nahkahousut. Kalju kiilsi jälleen posliinin lailla luoden valoa ympärilleen.
-Ei helvetti, ei. Jorma... Eikö sun pitäis olla jossain kaukana täältä, kyseli Pukki hämillään.
-Eheeei, höpönassuseni. Me Marcon kanssa höpötettiin siellä Horation ja Bauerin takapenkillä siihen malliin, että ne jätti meidät jo seuraavalle pysäkille.
-Niinpä tietysti. Eihän sitä ole luottamista Amerikkalaisiin etsiviin. Mitä ihmettä sä nyt taas teet täällä... Käsittämätöntä, miten törmään suhun jo kolmatta joulua peräkkäin, kysyi Pukki hämillään.
-Pukki, Pukki, Pukki. Älä tuomitse vanhaa haahkaa. Mutta wau. Näytät olevan timmissä kunnossa, sanoi Jorma iskien silmää paksusankaisten lasiensa takaa ja sai Pukin punoittamaan kahta kauheammin ja jatkoi;
-Tulin tänne Joulutelevision kutsusta. Tasavaltamme Presidentti on innostunut Zumbasta, kuten koko Suomen kansa, minäkin Zumbaan silloin tällöin. Mutta kuitenkin, Ihana Tarja palkkasi minut, Jorma Uotisen, sekä Joulutelevision, etsimään itsenäisyyspäivän MegaZumbaan vetäjää.
-Megamikävittu?!
-Zumba. Let's ZUMBAA, huudahti Jorma ja hyppäsi metrin ilmaan tiputtautuen hallittuun spakaatiin.
-Okei... Mitälie hourailuja...
-Pukki, Pukki, Pukki. Älä tuomitse hienoa treeniä.
-SANOITKO SÄ TREENIÄ! Vittu mä oon tän seudun buenoin bodari, komein kuntoilija, seksikkäin suksija, timanttisin tanssija, perkele, olen oikea mastedontti! Huudahti Pukki innokkaana, kuin pervo pornokaupassa.
-Mä voin hankkii sut pitää sitä Zumbaa, ollaanha me niin hyviä frendejä, sulosääri, sanoi Jorma saaden Pukin pyörtymään onnellisuudesta.

2. Päivä - Päivi huomaa merkin

On joulukuun toinen aamupäivä Helsingin Arkadianmäellä. Päivi Räsänen on tullut tuttuun tapaan puoli kymmeneksi töihin käytyään ensin nolaamassa itsensä TV7:män rukouspiirissä. Työmatka oli raskas, joten töissä on hyvä hiljentyä miettimään, miten saisi tehtyä Suomesta vieläkin paskemman paikan elää.
-Voi Luoja minut armahtakoon. Olen lopen uupunut työhöni, palkat ovat kehnot ja johdettavat karitsani ovat kaikki jotain mustia, tai sitten ulkomaalaistaustaisia. Tämä kansa vaatii uuden pelastajan. Tämä totisesti vaatii. Nykypäivän kansalaiset sotivat vastaan Luojan tahtoa. Oi, Herra, anna minulle merkki, kuiskasi Räsänen itsekseen kiertäen kehää verorahoilla ostetuilla ikoneilla koristellussa työhuoneessaan. Samalla hetkellä ikkunan sälekaihtimien välistä tunkeutui huoneeseen pilven takaa paistavan auringon kirkas loisto, joka osui vastakkaisella seinällä olevan peilin kautta pimeään sopukkaan, jossa oli uusi sohva, torkkupeitto, sekä tuore 7päivää lehti.
-Oi, Herrani. Olet kuullut pyyntöni, huokaisi poliitikko Päivi. Hän käveli sohvan luo, ja kömpi ihanan kalliin peittosen alle lukemaan tuota pyhää lehteä, joka oli tilattu kaikille politiikoille torstaita piristämään. Eihän näillä pikkusilla köyhillä raukoilla ole varaa sellaista tilata itselleen kotiin kehnoilla palkoillaan.
Lehden kantta kaunisti jälleen Johanna Tukiainen. Hänen raskautensa on edennyt ennätystahtia, tieteilijät ovat ihmeissään Tuksun raskaudesta, joka kehittyy tuplanopeudella. Otsikko kertoo omaa karua kieltään; LÖÖPPIVAUVA SYNTYY AATTONA. Kuvassa Tukiaisella on päällä liian pieni toppi ja nahkainen liivi ja maha pilkottaa silmää iskevän Tuksun paidan alta erittäin kutsuvasti.
-Jouluaattona... Taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen... Tämän täytyy olla Herran merkki. Ei mikään Hemulin postimerkki, eikä mikään Erkki... Voi pyhä lehmä, nyt tuli pelastus! huudahti Räsänen ja avasi aukeaman, jossa kerrottiin Tukiaisen vauvan oudosta ääntelystä öisin. Tämä on pelottanut Tuksua, joka muutenkin on kokenut paranormaaleita asioita huoneessaan ja tuntenut demonisten voimien ahdistavan hänen hengitystään. Lapsi oli selvästi huutanut Päiviä, keskellä yötä! Seiska kuitenkin lahjoittaa Johannalle herpeslääkettä ja lapselle kolmipyörän. Tässä vaiheessa Päivi ponnahti ylös torkkupeittonsa alta, heitti Seiskan sohvalle ja ryntäsi nopeasti ulos huoneestaan.
Hän marssi tomerana pitkin eduskuntatalon käytäviä tönien lähes jokaista vastaantulevaa ja kesti miehekkäästi puoluetovereidensa ilkkumiset, koska hän tiesi, että jotain suurta olisi tulossa. Sen oli kaikki merkit hänelle osoittaneet.
-Toivottavasti he ovat paikalla... Toivottavasti he ovat paikalla... Kolme profeettaa... Herran määräämää... höpisi Päivi itselleen ja piti käsiään rukousasennossa, kunnes hän viimein pääsi eduskuntatalon alimmassa kolkassa olevan sähkökeskuksen ovelle. Nurkissa oli hämähäkinseittejä ja pari käytettyä kondoomia, Päivi kyllä jo tiesi kenelle ne kuuluivat. Oven viereen oli jätetty Reinot. Hän avasi suuren metallisen oven, joka narisi avautuessaan.

1. Päivä - Hiihtoliiton dopingit sekoittavat Pukin

Korvatunturilla käy kova kuhina, vai käyköhän sittenkään... Viime vuonna Pukki menetti partansa, hiuksensa ja kaikki muutkin karvansa, kuten kävi Matti Vanhasen sekoamisen vuoksi jokaiselle Suomen kansalaiselle. Mutta, kappas. Pukin parta on kasvanut takaisin, entistä ehompana ja valkeana kuin... no, tehän osaatte itse kuvitella jotain valkeaa.
Pihapiirissä vipeltää tonttuja kuin muurahaisia keossaan. Ahkerasti pomppivat puolelta toiselle paketit käsissään, aivan kuin satiaiset kotipesässään. Tosin no, Joulumuori kävelee jälleen stressaantuneena porojen tallista ulos kantaen naama punaisena kymmenen kilon käsipainoja.
-Perkeleen paskapukki. Idiootti. Helvetti sentään kun ehdotin parran kasvuun dopingia sun muita steroideja. Olihan se kohtalon ivaa kun Pukki löysi ne Aslakin baarin takapihalta hylättynä. Johonkin oli lajijohtajien kätkettävä nämä aineet etteivät jäisi kiinni. Mutta miksi juuri Aslakin baarin taakse... Sitten Pukki sanoo kuinka itse olin kehottanut dopingia... Hormoonit kyllä hyrrää, kivekset pienenty ja parta sekä muut karvat on somasti leteillä. Mutta vittu. Käsittämätöntä. Ihan kuin viime vuodessa ei olis ollu tarpeeks, tai sitä edellisessä. Taas on yritettävä pilata tämäkin joulu jollain uudella villityksellä, puhisi Muori itsekseen ja pysähtyi ottamaan huikkaa kerhopullostaan venyttellen samalla selkäänsä.
Hän vilkaisi ympärilleen, kunnes päätti lopulta astella sisään kotitaloonsa, jonka eteisessä oli siisti rivi erilaisia kävelysauvoja. Ilmassa tuoksui ummehtuneet sukat, sekä tujakka yhdistelmä pallihikeä ja joulupuurosta aiheutuneita ilmavaivoja.
-Ja vasen kaks hyppy, pyörähdä ympääääri. Rapsuta haaroista kutikuti heiluta ikkunan tontuille. Ole kuin raippaisit Petteriä, kilisytä lanteilla kulkusia ja hyppy ja vasen kaks hyppy... Ai Muori hyvä kun tulit! Huudahti Joulupukki entistä möreämmällä äänellään. Hän oli juuri jumppaamassa Aamupoikien Heiluta sun joulukinkkua kappaleen tahdissa.
-Joo, kyllä mä tulin... Paljon aikasemmin ku sä viime yönäkin, älä enää muistuta.
-Oikee jalka koukussa hoplaa, mitäs oot niin huonossa kunnossa Muoriseni. Kannattaisi alkaa sunki harrastamaan jotain liikuntaa, josta tulikin mieleeni... sanoi Joulupukki ottaen samalla lattialta pyyhkeen kuivatakseen hikeä otsaltaan ja jatkoi; tilasin sinulle juuri luontaistuotekaupasta näytepakkauksen erilaisia diettipillereitä hups...
-JUMALAUTA VITUN KÄÄPÄ! Väitätkö sä tosiaan, että mä oon läski! Ei tuu kesää, eikä pesää! Turha sun on yrittää tosta sun tynnyrimahasta muotoilla jotain sixpackiä! Olen aina kauniimpi kun sä, vaikka nyt olisitkin vetreämmässä kunnossa kahteensataan vuoteen. Minä lähden Joulumaanaisten kokoukseen, jää sinä tänne nostelemaan puntteja noilla sun löllyvillä käsivarsilla, kirosi Muori paiskaten ulko-oven kiinni niin lujaa, että Joulupukki lennähti perseelleen Twistermatolleen.
-Kummallinen stressaaja tuo Muori... Mitä se taas pelkää.