sunnuntai 19. joulukuuta 2010

19. Päivä - Valepukki paljastuu

Stalin ja Hitler leijuivat portaikon alapäähän ja jysäyttivät oven auki. Stalin kantoi mukanaan Sheikki Ali Hässiniä, joka yritti tunkeutua sisään Jorma Uotisen asunnon ikkunasta, mutta pyylevänä miehenä oli jäänyt jumiin ikkunaan. Hitler kohotti kättään, jolloin huoneen perällä olleista laudoista muotoutui maahan vastaavanlainen tuoli, jota Pukki oli perseellään kuluttanut ja jolla valepukki parhaillaan istui. Stalin sitoi Ali Hässinin tuoliinsa ja katsoi kohti Marcoa.
-Voi voi voi Pukki parka, olet tainnut laihtua melkoisesti. Zumba taitaa vaikuttaa näin jälkikäteen, naureskeli Stalin paskaisesti.
-Hah, hyvä heitto, Stalin. Mutta... Missä helvetissä se Lenin kuppaa. Luulis sen saavuttaneen McGyverin ja sen Muoripaskiaisen jo aikaa sitten, Hitler mutisi mietteliäänä. Lenin katsoi tuolistaan harmistuneena, kun ei pystynyt paljastamaan olevansa huoneessa. Hän yritti puhua, mutta suusta kuuluikin aivan muuta, mitä olikaan tarkoitettu.
-Haista sinä Hitler pitkä vittu! Muoria ette saa, hän puuskahti ja pyöritteli päätään, kun tajusi mitä sammakoita onkaan suustaan päästellyt.
-Mitä sanoit, Pukinreuhka? Paras olla vittuilematta meille. Siinä ei kyllä hyvä heilu. Tosin no, ei heilu muutenkaan, kun uhraamme sinut jouluaattona. Seiskan haastattelussa kerrottiin Tuksun olevan onneissaan raskaudesta, joka on sujunut muulinpotkuista huolimatta hyvin. Kyllä on isänsä poika, Hitler sanoi ja katsoi valepukkia murhaavasti.
-Niinpä, niinpä. Sillon kun avaat suusi, puhuisit edes jotain järkevää. Ylistäisit meidän jylhää nerouttamme. Kumartaisit meille. Ainiin, et pysty, olethan sidottuna tuoliin, Stalin nauroi ja väänsi valepukkia nenästä. Leniniä tympi, miten hän pystyisi ilmoittamaan itsestään. Oikea Pukki oli jo ties kuinka kaukana.
-Vähän kyllä vituttaa se Lenin. Se paska ei see mitään kuitenkaan aikaan. Varmasti jäänyt kiinni. Tai sitten innostunu ajelemaan sillä upouudella Bemarilla, Hitlet mietti ja käänsi päätään kohti Stalinia, joka makasi maassa ympyrän keskellä tajuttomana.
-Mitä helvettiä! STALIN! Jumalauta, vitun ryssä. Päätit sitten ottaa vodkasnapsin ja sammua siihen? Vai teitkö sinä tämän Pukki? Mitä helvettiä... Hetkinen. Eihän tuo symboli ole lähelläkään enää sitä, mikä tähän piirrettiin. Vaan demonisymboli, Hitler kauhisteli ja katsoi Marcoa, joka yritti nyökyttää päätään, että Hitler oli oikeassa, mutta pää liikkuikin toiseen suuntaan. Symboli oli saatava jotenkin auki. Hitler liikutti Äli Hässinin rajalle, ja meni tämän yli riuhtaisemaan parran irti.
-VOI VITUN VITUN VITTU! LENIN PERKELE! Miten ihmeessä sä voit olla kiinni siinä! Ei jumalauta, Hitler kirosi ja Stalin virkosi lattialta.
-Näenkö mä unta, vai onko Pukki vaihtunut Leniniin?
-Et näe... Ikävä kyllä, sanoi Hitler ja heitti Marcon voimalla huoneen toiseen laitaan.
-Naminamipusipusi ystävät. Oon siis ainaki näääääin pahoillaa tästä. Ne yllätti mut! Oli semmone söpö poju Edward ja kaikkee, Lenin sopersi.
-Voi tuska. Puhuisit edes normaalisti. Miten valitsette kaikista mahdollisista kehoista juuri Jorma Uotisen ja Marco Bjyströmin, Hitler manasi ja katsoi häpeilevää venäläisdemonikaksikkoa ja leijui ulos huoneesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti