-Hyvää työtä, Stalin. Isämme on meistä ylpeä. Nyt, katsotaan jos se Muori täällä vielä sinnittelee, niin napataan hänet mukaan sinun asuntoosi, sanoi Hitler Jormalle, joka nyökkäsi tyytyväisenä tuhon laadusta. Jorma pisti Zipon taskuunsa ja käveli rikkoutuneiden pöytien päältä etsien Muoria. Tutun näköinen naishahmo oli juuri nousemasta pöydän alta.
-Perkele. Olipa siinä jysähdys. VITUN JORMA! Pitihän se arvata ettei suhun ole luottamista. Ai saatana, jalka, kirosi Muori, jonka vaateet olivat meneet riekaleiksi ja piteli samalla oikeaa polveaan.
-Turhaan voivottelet Muoriseni. Ja lakkaa sanomasta minua Jormaksi. Se tympii minua. Suunnattomasti. Olen kyllä äärimmäisen komeassa kuoressa, mutten kyllä mikään maailman fiksuin hahmo, virnuili Stalin Jorman naamalla.
-Jahans, vitun uuvatti kyllä tunnut olevan. Ja kukas sinä oletkaan, jos näin saan udella?
-Stalin. Ja tuo vaaleanpunainen henki tuossa on Hitler.
-Voi jumalauta. Toisen maailmansodan sankarithan ne siinä... Mitä vittua te oikein teette?
-Yritämme tuhota maailman. Ja no, alku on jo valmiina, koska Johanna Tukiainen odottaa lasta.
-MITÄ? Eikös sen pitänyt olla vapahtaja. Tai no, jos Räsäsen Päivi sen on saanut päähänsä, niin tiedän kyllä mitä odottaa, sanoi Muori ihmeissään ja irvisti tuskasta.
-No, Tuksu sattui meidän onneksemme paisuttelemaan juttua. Tiesimme hetkemme koittaneen. Päivin suosio taitaa tässä maassa olla pohjalukemissa, mitäs ei ole yhtä päteviä johtajia kuin minä ja Adolf. Niin ja ainiin, jos et ollut tarpeeksi huolissasi, Pukki on hyvässä tallessa, ainakin aattoon asti, sanoi Stalin ja purskahti hersyvään nauruun yhdessä Hitlerin kanssa.
-Miksi haluatte tuhota maailman. Mihin tarvitsette miestäni? Eikö jumalauta edes saatais viettää joulua!
-Ei. Meillä ei ole syytä, eihän meillä ennenkään maailman tuhoamiseen mitään tärkeämpää syytä ollut, sanoi Hitler ja leijui lähemmäksi Stalinia ja jatkoi;
-Sinä voit Josef lopettaa ton roolin.
-Ah, kiitos, nyökkäsi Stalin. Huone vavahteli, kun Jorman vartalon jalat katosivat ja muuttuivat pikkuhiljaa vihreäksi usvaksi.
-Vittu, ei oo todellista. Ootte te kyllä aika pellejä... Mitä te minusta haluatte?
-Yksikin aikeista tietoinen on liikaa. Ja jos vaikka sattuisit löytämään Pukin, olisi suunnitelmassamme aukko, joka estäisi sen toteuttamisen, totesi Hitler rauhalliseen sävyyn.
-Ja nyt, nainen. Ennen kuin virkavalta ehtii paikalle. Lähdet meidän mu...
-TURHA YRITTÄÄ, saastaiset munapäät, kuului ääni ovelta. Siellä seisoi ihmemies McGyver. Hän asteli kohti demoneita varmoin askelin, rohkea ilme kasvoillaan, joka sai Muorin kosteaksi ja luottavaiseksi kaiken pelon ja sekasorron keskellä.
-EI JUMALAUTA! Miten sä pääsit tänne. Missä sä olet ollu. EI vittu, ei, huusivat demonit yhtäaikaa.
-It's not your bussines, murisi McGyver ja heitti demoneita tyhjällä limsapullolla, johon oli sidottu paalinarulla kaksi tulitikkua ja sytytyslanka. Demonit tarttuivat kiinni toisistaan pelokkaana kun pullo hitaasti lensi kohti heitä.
-NYT MUORI! huudahti McGyver, kaappasi Muorin kainaloonsa jua juoksi täyttä häkää ulos rakennuksesta. Kuului kimeä ujellus ja kaksi usvaa pöllähti ulos kahvilasta.
-NATSINEUVOSTOLAISET AMPAISEE TAAS MATKOIHINSAAA...... Pim.
-Wou. Mitä siinä oli, sinä komea pelastajani.
-Ei mitään erikoista, kotitekoinen pikku coctail. Ilmasta ja sanoista valmistettu, totesi McGyver ja lähti hurjaan juoksuun Muorin voihkiessa jännityksen riemusta kainalossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti