-Perkeleen perkele... Miks en keksiny parempaa suunnitelmaa, kun vaan lähteä summamutikassa tänne Hesaan ja pukeutua huomiota herättämättömästi. Tällä kertaa juna ei sentään jumittunu keskelle korpimetsää, kuten pari vuotta sitten, puhisi Muori itsekseen. Hän oli pukeutunut nuorekkaasti mustiin legginseihin, punaisiin Ugg-bootseihin ja keltaiseen jätesäkkikankaiseen hupputakkiin.
-Hmm.. Mitäs muistan siitä paskapukista viimeksi.. Ainiin. Se oli laihtunut niin paljon, että näki viimein jormansa... Jorma... Hmm... Jorma Uotinen! Vittu mä oon nero, Jorma Uotinen, etin Jorma Uotisen, huudahti Muori innoissaan ja naisen pomppiminen herätti rautatieasemalla hengailevissa puliukoissa ja kerjäläisissä suurta hilpeyttä. Eräs kerjäläisistä tuli Muorin luo pyytämään lanttia hernekeittopurkki kädessään, mutta Muori huitaisi miestä valkoisella käsilaukullaan.
-Hienot naiset eivät jakele, tokaisi Muori ja lähti kävelemään lumisille kaduille mietiskellen, missä herra Uotinen mahtoikaan asua.
-OI VITSI MIKÄ MILFFI! huudahti nuori poikajoukko ja juoksi Muorin luokse kuola valuen. Päästä jalkoihin Lacosteen pukeutunut pystytukkainen poika yritti kouraista Muoria legginssien tiukentamasta takapuolesta, mutta ikäväkseen koki saman kohtalon, kuin aseman kerjäläinen.
-Ei vitun idiootit! Mitä te teette! Hienoa naista käpelöitte, kuin mitäkin kadun naista! Minä en ole prostituoitu, enkä alennu teidän kaltaisten junkkarien käsittelyyn, sähisi Muori kuin villikissa ja jätti pojat nuoleskelemaan näppejään.
Muori kaivoi laukustaan puhelimen ja soitti numerohakuun kysyäkseen Jorman puhelinnumeroa. Ystävällinen henkilö yhdisti samantien puhelun.
-Hiphei, Uotisen Jorma, Jorma Uotinen puhelimessa!
-No terve, Jorma... Muori tässä.
-Oo Muoriseni, sinä kiihkeä kissanainen! Ihanaa kuulla sulosointuista ääntäsi.
-Joopa joo, jätä lipomiset jollekin muulle. Osaan itse pyyhkiä perseeni! Mutta, asiaan. Mihin helvettiin Pukki on mahtanu kadota. Yhteyttä ei saa, en ole kuullut siitä mitään, sitten viidennen päivän, kysyi Muori äkäisenä.
-Voi Muori, Muori, Muori. Pukki on vihainen sinulle, sanoit aika ilkeästi.
-VOI JUMALAUTA. Saatanan mulkku. Nyt sanot, mitä tiedät, tai tanssin sun edessä osaamattomasti sambaa.
-EI! Et voi tehdä sitä minulle, mikään ei ole niin kamalaa, kuin kamala tanssi, voivotteli Jorma puhelimen toisessa päässä.
-Sitten olisi parasta alkaa laulaa totuuksia.
-Hyvä on, hyvä on. Tule luokseni, niin kerron kaiken, mitä tiedän. Saavu Cafe dAmDaMiin tunnin kuluttua, sanoi Jorma ja löi puhelimen kiinni.
-Saatanan idiootti, Muori päivitteli.
Viekkaasti virnuileva Jorma juoksi huoneistonsa alakertaan. Avasi tanssivaatekaappinsa oven ja veti koukusta. Kaapin takaseinä aukesi, sen takaa paljastui alaspäin vievät portaat. Ahtaassa käytävässä haisi voimakas rikki ja portaiden päässä oli suuri panssaroitu ovi. Jorma painoi kätensä tunnistimeen, joka näytti tunnistettua. Hitaasti ovi aukesi ja hän näki murheissaan olevan Pukin istumassa köytettynä tuolilla.
-PERKELEEN PETTURI!
-Ei, vaan perkeleen apuri. No, Pukkiseni. Vaimosi on hädissään. Näen hänet tunnin kuluttua. Sinun sulosääresi, tulee treffeille minun kanssani.
-Jumalauta. Saisit tuta vihani, jos vain pääsisin irti näistä bondage-köysistä.
-Turha toivoa sitä, Pukki. Minä tuon pian Muorin tänne sinun seuraksesi. Jos hän ylipäätään selviää...
Muori istui Cafe dAmDaM pöydän ääressä juomassa cafe lattea. Kun hän näki Jorman tulevan ovesta sisään, joka kaivoi taskustaan Zipon, avasi tämän. BOOM. Räjähdys levisi ympäri kahvilaa. Kaikki oli hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti