8. Päivä - Muori muistelee

-EI JUMALAUTA! Pukki on TAAS kerran hukassa. Miten näin voi aina käydä. Joka ikinen vuosi. Joka päivä ja joka vitun yö... Miten voi joku kadota lavalta! Tämä onnistuu vain ja ainoastaan mun mieheltä. Miks just mun mieheltä! Miks mun mies ei voi olla normaali! Vaahtosi Muori lukiessaan uusinta sanomalehteä, Korvatunturin Kajahdusta, joka ilmoitti Pukin salamyhkäisestä katoamisesta. Hän nousi pöydän äärestä, meni pihalle ja asteli aittaan, jonne oli rakennuttanut itselleen oman tilan saadakseen pientä rauhaa Pukin kuntoiluhöpinöiltä. Hän laittoi CD-soittimen päälle toistamaan lempilevyään, Motörheadin Ace of Spadesiä ja istahti nojatuoliinsa puhelemaan pöydällä maljakossa uiskentelevalle kultakalalle.

-Joskus musta kyllä tuntuu siltä, että miksen mä ota eroa Pukista ja lähde jonkun toisen mukaan. Tai ryhdy vaikka lesboks, pääsis linnanjuhliinki. Ja sehän on nykyään in... Mutta no, onhan tässä 200 vuoden aikana koettu yhdessä kaikenlaista. Enkä varmaan ihan heti löydä samanlaista Pukkia. Se taitaa olla tämä 2000-luku, sekoittanut miehen pään aivan täydellisesti. Kirottu megazumbamikävittu. Toisaalta se kääpä on tuottanu mulle niin vitullista stressiä kaikenmaailman villityksillä ja alamäillään. Silti mä oon pysyny sen vierellä... Autoin sen pois alkoholismista, pelastin sen kanssa maailman, vaikka vaikeuksia olikin...
Muori huokaisi ja nousi ylös tuolistaan ja katseli, kuinka kala törmäili uudestaan ja uudestaan maljakon pintaan. Hän käveli lipaston luo ja kaivoi sieltä vanhan albumin, jonka kansi oli kulahtanut melkein puhki. Siinä luki 'Joulupukki ja joulumuori - joulunpunaista'. Hän avasi ensimmäisen sivun, jossa oli Pukin kirjoittama runo.

Oi sa Muori oot valo mun elämän,
hohkaat valoo lailla Petterin nenän.
Pidän sust' kuin lapsi lahjoista,
kieltä en saa irti sun piparista.

Luistat liukkaasti kuin rekeni uusi,
ihana on hajuvetes tuore joulukuusi.
Sinulle ma mun rakkauttani vannon,
sulle aina annan kautta kiven ja kannon.

Kyynel valui Muorin silmänkulmasta, kun hän lukaisi runon ja alkoi katumaan rumia sanojaan, jotka päästi suustaan viimeisenä iltana kun viimeksi puhui miehensä kanssa. Hän käänsi sivua ja katseli ensimmäistä mustavalkoista valokuvaa. Siinä Pukki oli osallistumassa ensimmäiseen rekiralliin. Tuolloin Muori toimi niinsanottuna griptyttönä ja oli Pukin vierellä bikiniasussa näyttämässä lähtönumeroa. Toinen kuva oli vanhasta Korvatunturin päärakennuksesta ennen remonttia ja se toi Muorille mieleen useita muistoja. Hän selasi kaikki kuvat läpi ja muisteli menneitä aikoja.
-Liittomme kestää tämän. Vaikka Pukki on usein täysi mulkku, hän on silti minun oma Pukkini, vittu sentään, kun oon näin herkkä. Mutta oli miten oli, kalaseni, minä menen ja etsin Pukin, keinolla millä hyvänsä. Olen tehnyt sen ennenkin, päätti Joulumuori, vei albumin takaisin lipaston laatikkoon ja astui ulos huoneestaan sulkien oven perässään.