-Ei Jumalauta. Mun on päästävä täältä jollain ilveellä pois, Pukki kiroili yksikseen. Hänen tuolinsa ei liikkunut mihinkään ja lukuisat symbolit tekivät Pukista voimattoman. Hän sulki silmänsä ja ajatteli, kuinka typerästi olikaan käyttäytynyt. Häntä vedettiin kuin pässiä narussa, hänen silmäänsä kustiin, viilattiin linssiin, vedettiin nenästä ja höplästä, hänestä oltiin tehty narri. Aivan kuin Hjallis Harkimo olisi ostanut Pukin sielun ja myynyt sen Helsingin Jokereille. Pukkia hävetti, mutta ei auta itku markkinoilla. Hän ei selviäisi tästä kuin koira veräjästä. Jotain oli tapahduttava.
-Vittuuuu... Auttakaa nyt joku. Olisin ihmisiksi edes hetken, Pukki vaikeiroi. Klonk. Joku löi ovea. Toisen kerran. Kolmannen. Pukki käänsi päänsä havahtuen takaisin todellisuuteen. Oven takana oli joku. Oven kahva ualkoi muuttua hohkavan punaiseksi, aivan kuin joku olisi kuumentanut sitä. Naps.
-Naminamipusipusi Pukkiliini, arvaa kuka tuli, huudahti Marco Bjyström iloisena kun näki Pukin istumassa kyyneleet silmissään keskellä lattiaa.
-Voi nyt helvetin helvetti! Tämä tästä vielä puuttu. Ensin Jorma, nyt Marco. Teistä ei taida ikinä päästä eroon, Pukki manasi bumtsibum miehen tunnistaessaan.
-Vitun Pukki. Käytöstapoja, huusi tuttu naisääni Marcon takaa.
-Mu-Muori?
-Minä itse. Ja tämänkin kaverin sinä varmasti tunnistat, Muori sanoi ja McGyver tuli esiin.
-Anna anteeksi Muori! Parannan tapani! Anteeksi McGyver! Minun olisi pitänyt uskoa sinua! Saat lahjaksi vaikka pumpattavan Barbaran, Barbababan Babar-norsun muumibabaan äääää, Joulupukki tuskasteli ja purskahti itkuun.
-Vooi halipusipusi naminami Pukki. Olet niin höpönassunen kun itket noin kovaan ääneen, Marco leperteli ja käveli pörröttämään Pukin partaa.
-Helvetti. Oot kyllä oikeesti hellyttävä. Minäkin käyttäydyin sinua kohtaan melko töykeästi, Muori nyyhki.
-Noniin nyt ei ole oikea aika tunteenpurkauksille, meillä on vielä yksi henkilö esittelemättä, McGyver toppuutteli ja viittoi portaikkoon.
-Onko mulla varmasti tukka hyvin? Entä hymy? Edward kyseli ja irvisteli McGyverille ja Muorille.
-TURPA KIINNI JA TULE, huusi Muori ja Edward käveli Pukin näköpiiriin.
-Edward Cullen. Vampyyri. Minä en uskonut sinuun ja sinä et uskonut minuun, hämmästeli Pukki tuolissaan.
-Niin. En uskonut. Mutta pakkohan sun on olla Pukki. Sulla on muuten ihan helvetin timmi vaimoi, Edward sanoi virnuillen.
-Joo joo joo. Olette kaikki ihan vitun vanhoja. Niin olen oikeasti minäkin. Mutta nyt ei ole aikaa rupatella! Marco on oikeasti Leninin riivaama. Edward puri häntä kaulaan ja se sai aikaan melko kummallisen reaktion. Marco voihkaisi nautinnosta, sai jäätävän stondiksen ja Lenin parkui Marcon sisällä homfobiansa vuoksi. Tämä taas aiheutti transsitilan, joka hetkellisesti palautti Marcon tajuihinsa, selitti McGyver.
-Niin ja nyt saimme käytettyä hänen muistojaan tästä piilopaikasta, sekä hän suostui avaamaan meille oven, koska on syvästi kiintynyt sinuun, Pukkiseni, Muori jatkoi.
-Nyt, tässä on Marcolle Pukin asusteet. Parran tein kainalokarvoistani, nutun ompelin käytetyistä alushousuistani, pitäisi sopia, sanoi McGyver ja kaivoi valepukin asusteet takataskustaan.
-Anteeksi mitä? Lenin. Voi vittu. Kaikki pahat pojat täällä. Ei tule lahjoja, ei. Päästäisittekö mut nyt vittu irti tästä, Pukki sopersi hämmentyneenä. Marco puki nutun päälleen. Hän suttasi Pukinestosymbolit ja avasi köydet.
-Noniin Edward, sido Marco tuoliinsa. Tuskin ne hölmöt demonit ymmärtävät yhtään mitään, että vaihdoimme Pukin, McGyver selitti ja meni piirtämään symbolit niin, että ne estäisivät Leniniä kertomasta totuutta ja pakenemasta paikalta. Edward sai Marcon köysiin ja koko joukkio pakeni McGyverin johdolla paikalta.
-Naminami pusipusi ootte ihania. Tykkään köysistä, Marco huusi hyvästiksi kun ovi pamautettiin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti