-Mä ooon löööppiiijulkkiiis vaaaain. Olen kaunis, hurmaava, rakastettu blondi. Ja odotan vapahtajaa, niinhän Päivi sanoi. Hihihi. Harmi, kun Päivi ei tiennyt, etten edes ole ollut raskaana. Mutta ei se mitään, sain lisää huomiota, paljon kaipaamaani huomiota. Olen kaunis ja suloinen pikkukisu, mirri, jota kaikki haluaa, selitti Johanna Tukiainen peilikuvalleen samalla kun levitti herppesvoidetta huulelleen.
Tuksu siis oli kusettanut kaikkia, no, mitäs sellainen ihminen ei tekisi huomion eteen. Hän siirtyi pois peilin edestä ja asteli asunnossaan ympyrää, tansahteli seksikäs alusvaatekerta päällään erittäin epäseksikkäällä vartalollaan. Johannalle tuli erittäin kylmä tunne, että joku tarkkaili häntä, vaikka oli asunnossaan aivan yksin.-Huh. Demonit varmaan taas tanssii ympäri huonetta. Pelottaa. Mahtaakohan Seiskan toimittaja vastata minulle, hän sanoi ja otti puhelimen kouraansa, mutta kenttää ei ollut. Huoneen valot alkoivat välkkyä ja Tuksu joutui pakokauhun valtaan. Hän juoksi ovelle, joka meni aivan nenän edestä lukkoon, eikä auennut, vaikka sitä kuinka riuhtoi.
-IIK! Kuka täällä on. Mene pois! Etkö tiedä kuka olen! Johanna Tukiainen! Ettekö te tiedä, vittu! Ilkka Kanervan salarakas, lööppijulkkis! Suomalaisten lempihahmo, huusi Tuksu hätääntyneenä valojen välkkeessä. Ikkuna räsähti auki ja sieltä ilmestyi vaaleanpunaista usvaa. Se kiersi Tukiaista, kuin kissa kuumaa puuroa, kunnes muotoutui naisen eteen hahmoksi. Hahmolla oli yllä armeijan vaatteet, ja kalpean naaman tunnisti Timo T.A. Mikkoseksi, vaikka kasvoille olikin kasvanut Hitlermäiset viikset.
-Schaisse! Tuxu! hahmo sanoi ja katseli punaisilla silmillään Tukiaista, joka laski alleen.
-Mi-mitä sinä minusta haluat?
-HILJAA! Minä olen Hitler, Helvetistä. Valtasin itselleni tämän hahmon...
-Ai Timon?
-Hiljaa, Pumba! Minä puhun, sinä kuuntelet, Hitler huudahti sylkien Tukiaisen kasvoille ja herpes levisi räjähdysmäisesti isommalle alalle naamaan.
-Ku-kuuntelen, pääsenkö tällä Seiskaan? kysyi Tukiainen toiveikkaana lisäjulkisuudesta, mutta älysi viimein olla hiljaa, kun hahmo kohotti kättään-
-Sinä olit sanonu olevasi raskaana... Siltä kyllä vähän näytätkin.. Mutta, tiedät itse ettet ole, vai? No. Tässä sinulle uutinen, pian olet. Odotat lasta minulle, se syntyy jouluaattona...
-Mutta hei, Hitler, eihän me olla oltu edes silleen? Tiätsä. Silleen kivasti, mmm oot sä kyl komee...
-NYT SE NAAMA UMPEEN PERKELE! Ei siinä tarvii naida, että tulee raskaaks. Sä sikiset pahasta hengestä, kyllä, minusta. Tämä demoninen lapsi syntyy jouluna, että minä vihaan joulua...
-Mä en nyt ymmärrä...
-YLLÄTYS, ETTET YMMÄRRÄ! Helvetti sentään... Mun tarvii ainoastaan puhaltaa sua kohtti näin, sanoi Hitler ja puhalsi suunnattomalla voimalla päin Tukiaista, joka henkäyksen voimasta pyllähti maahan ja vatsa kasvoi vielä enemmän. Tukiainen kosketti hämmentyneenä mahaansa, josta kuului kuiskaus;
-Päivi... Päivi... Olen tulossa. Pelasta vain minut...
-HAA! Isänsä poika tulossa. Ensin ollaan niin viatonta ja sitten kun ei tahtoa saada läpi, tuhotaan koko planeetta. Ja planeetan tuho alkaa jouluna, kiitos sinun, Tuxu, totesi Hitler ylpeyttä äänessään.
-Mi-miksi juuri minä kannan demonia?
-Koska sinun uskottavuutesi on mennyt jo aikaa sitten ja sinusta kamalampaa julkisuudenhakijaa ei taida löytyä, vastasi Hitler, muuttui vaaleanpunaiseksi usvaksi kadoten ikkunasta ulos. Tukiainen katseli hahmon katoamista yön pimeyteen järkyttyneenä ja pyörtyi lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti